Avioliitto ja avoliitto - yhteiskuntaorientaatio.fi
Siviilisääty kertoo ihmisen virallisen parisuhdestatuksen
Siviilisääty on tieto, joka merkitään Suomen väestötietojärjestelmään. Siviilisääty kertoo, onko henkilö virallisesti parisuhteessa vai ei. Ihmisen siviilisääty voi olla naimisissa, naimaton, eronnut, leski tai rekisteröidyssä parisuhteessa.
Avoliitossa eläminen on Suomessa hyvin tavallista
Suomessa on tavallista, että kaikki pariskunnat eivät solmi avioliittoa, vaikka he olisivat yhdessä vakituisesti. Jos puolisot eivät ole naimisissa, mutta he asuvat yhdessä, he ovat avoliitossa. Silloin he ovat toistensa avopuolisot. Avoliitto ei ole virallinen siviilisääty, eli sitä ei merkitä väestötietojärjestelmään.
Avoliitosta ei tehdä kirjallista sopimusta. Lain edessä avopuolisoilla ei ole samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioliitossa. Avopuolisot eivät ole elatusvelvollisia toisistaan, eli puolison ei tarvitse elättää toista, jos toinen on esimerkiksi työtön. Jos toinen puoliso kuolee, toinen ei peri häntä, ellei perinnöstä ole määrätty testamentissa. Avopuolisot sopivat keskenään, miten he jakavat perheen tulot ja menot.
Avoliitto on yleistynyt viime vuosikymmeninä. Nykyään parit ovat yleensä avoliitossa ennen kuin he menevät naimisiin. On myös tavallista, että avopari saa lapsia. Joka viidennessä lapsiperheessä vanhemmat eivät ole naimisissa. Vaikka avoliitot ovat yleisiä, suurin osa ihmisistä menee naimisiin jossakin elämänsä vaiheessa. Usein parit menevät naimisiin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
Lapsen asema on lähes sama riippumatta siitä, ovatko hänen vanhempansa naimisissa vai eivät. Lapsi voi saada kumman tahansa vanhemman sukunimen, hänellä on oikeus periä vanhempansa ja saada perhe-eläkettä, jos vanhempi kuolee. Molemmilla vanhemmilla on velvollisuus elättää lastaan, vaikka he eivät olisi naimisissa.
Avioliitto tekee parisuhteesta virallisen lain edessä
Vuonna 2023 lähes 2 miljoonaa Suomessa asuvaa ihmistä oli naimisissa. He olivat siis solmineet avioliiton ja he olivat toistensa aviopuolisot. Avioliitto on kahden ihmisen välinen suhde, josta säädetään laissa. Aviopuolisoilla on lain mukaan oikeuksia ja velvollisuuksia. Puolisot ovat avioliitossa yhdenvertaiset, eli heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet.
Avioituminen perustuu kummankin puolison suostumukseen ja yhteiseen päätökseen solmia avioliitto. Suomalaisiin tapoihin eivät kuulu järjestetyt avioliitot. Serkusten väliset avioliitot ovat lain mukaan mahdollisia, mutta niitä pidetään Suomessa terveyssyistä ei-toivottavina ja ne ovatkin hyvin harvinaisia.
Tasa-arvoinen avioliittolaki tekee avioliiton mahdolliseksi samaa sukupuolta oleville pareille
Suomen avioliittolakiin on tehty ajan kuluessa muutoksia. Laki muuttui viimeksi vuonna 2017, kun voimaan tuli tasa-arvoinen avioliittolaki. Se tarkoittaa, että myös samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton. Tätä ennen vuosina 2002–2017 miesparit ja naisparit saattoivat solmia rekisteröidyn parisuhteen.
Rekisteröity parisuhde oli avioliiton kaltainen sopimus, jossa puolisoilla ei ollut kuitenkaan kaikkia samoja oikeuksia kuin aviopuolisoilla.
Tasa-arvoisen avioliittolain säätäminen liittyy siihen, että viime vuosikymmeninä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksiin, kuten muihinkin ihmisoikeuskysymyksiin, on alettu kiinnittää huomiota kaikissa länsimaissa. Syrjintä eli eriarvoinen kohtelu seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ollut laitonta vuodesta 1995 lähtien.
Avioliiton solmimiseen liittyy monia oikeudellisia seikkoja
Avioliiton esteiden selvittäminen on edellytys avioliiton solmimiselle
Lain mukaan ihminen voi mennä naimisiin, jos hänellä ei ole estettä solmia avioliittoa. Ennen kuin pariskunta voi mennä naimisiin, viranomainen tutkii, onko avioliitolle esteitä. Jos avioliitolle ei ole esteitä, pariskunta saa todistuksen esteettömyydestä.
Jos ulkomaalainen haluaa mennä naimisiin Suomessa, hänen täytyy ehkä hankkia asiakirjoja kotimaastaan. Siksi avioliiton esteettömyyden tutkimiseen kannattaa varata aikaa.
Avioliiton esteistä säädetään laissa
Esteitä avioliitolle ovat Suomessa
- Moniavioisuus. Moniavioisuus on laissa kiellettyä. Naimisissa voi olla vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Uuteen avioliittoon voi mennä vain, jos eroaa aikaisemmasta puolisostaan.
- Ikä. Lapsi ei voi mennä naimisiin. Avioliiton alaikäraja on Suomessa 18 vuotta.
- Sukulaisuus. Lähisukulaisen kanssa ei voi mennä naimisiin. Esimerkiksi oman vanhemman, lapsen, sisaruksen tai sisarpuolen kanssa ei voi mennä naimisiin.
Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus, jolla ei ole oikeudellisia seurauksia
Kihlaus on vapaaehtoinen ja vapaamuotoinen sopimus siitä, että pariskunta menee naimisiin myöhemmin. Kihlaus ei ole juridinen sopimus, eikä se velvoita ketään mihinkään lain edessä. Laki ei vaadi tietyn mittaista kihloissa olemista ennen avioliittoa. Kihlauksen merkiksi pariskunta hankkii usein kihlasormukset.
Kihlauksen voi vapaasti lopettaa, jos pariskunnasta toinen tai molemmat sitä haluavat. Kihlauksen purkamisesta ei tarvitse ilmoittaa viranomaisille.
Vihkiminen voi olla kirkollinen tai siviilivihkiminen
Avioliiton voi solmia joko siviilivihkimisellä tai kirkollisella vihkimisellä. Nykyään Suomessa noin puolet avioliitoista solmitaan siviilivihkimisillä.
Siviilivihkiminen voi tapahtua joko Digi- ja väestötietoviraston toimipaikassa tai käräjäoikeudessa. Parin vihkii virkamies, jolla on vihkimisoikeus. Virkamies voi tulla vihkimään parin myös muussa paikassa, mutta siitä täytyy maksaa.
Kirkollisen vihkimisen voi toimittaa evankelisluterilaisen tai ortodoksisen kirkon pappi. Kirkollisen vihkimisen voi toimittaa myös muun Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan edustaja, jolle Digi- ja väestötietovirasto on myöntänyt vihkimisoikeuden. Uskonnollisessa yhdyskunnassa solmittu avioliitto on virallinen vain, jos parin vihkii henkilö, jolla on virallinen vihkimisoikeus. Lisäksi ennen vihkimistä on täytynyt tehdä avioliiton esteiden tutkinta.
Pariskunnan molempien osapuolten on aina oltava henkilökohtaisesti paikalla vihkimisessä. Kun pariskunta on vihitty, he ovat naimisissa eli he ovat toistensa aviopuolisot.
Muilla tavoin solmitut esimerkiksi uskonnolliset avioliitot eivät ole Suomessa laillisesti päteviä, eikä Suomen laki ota niihin mitään kantaa. Ulkomailla solmittu avioliitto voidaan Suomessa rekisteröidä väestötietojärjestelmään, jos kyse on virallisesta avioliitosta, josta on kyseisen maan viranomaisten vahvistama todistus.
Lisätietoa ulkomailla solmitun avioliiton rekisteröinnistä: Ulkomailla solmittu avioliitto (dvv.fi) suomi, ruotsi, englanti
Sukunimen vaihtaminen avioliiton seurauksena on vapaaehtoista kummallekin puolisolle
Kun pariskunta menee naimisiin, he voivat halutessaan ottaa yhteisen sukunimen. Pitkään oli tavallista, että nainen otti miehensä sukunimen. Vuodesta 1930 vuoteen 1986 voimassa ollut nimilaki määräsi tämän pakolliseksi. Nykyään on mahdollista, että mies ottaa naisen sukunimen. Molemmat voivat myös pitää omat sukunimensä, tai pariskunta voi ottaa itselleen aivan uuden, yhteisen sukunimen. Halutessaan toinen tai molemmat puolisot voivat yhdistää oman nimensä ja puolisonsa nimen sukunimiyhdistelmäksi.
Puolisoilla on avioliitossa keskenään samat oikeudet ja velvollisuudet
Avioliittolaki määrää, mitkä ovat puolisoiden oikeudet ja velvollisuudet avioliitossa. Laki määrää, että puolisoiden täytyy luottaa toisiinsa, kunnioittaa toisiaan ja toimia yhdessä perheensä hyväksi. Puolisoiden täytyy huolehtia toisistaan, lapsistaan, kodistaan ja yhteisestä taloudesta. Puolisoilla on elatusvelvollisuus. Se tarkoittaa, että jos toinen puolisoista on esimerkiksi työtön tai lapsen kanssa kotona, toisen täytyy ostaa hänelle ruokaa ja vaatteita.
Lain mukaan jokaisella ihmisellä on seksuaalinen itsemääräämisoikeus avioliitossa ja kaikissa seurustelusuhteissa. Jos toisen ihmisen pakottaa sukupuoliyhteyteen, kyseessä on raiskaus. Se on rikos avioliitossa ja myös sen ulkopuolella. Myös parisuhdeväkivalta on Suomessa rikos. Puolisoa ei saa koskaan lyödä tai satuttaa muulla tavalla.
Lisätietoa seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta sivulla Seksuaaliterveys
Lisätietoa lähisuhdeväkivallasta sivulla Tukea perheille ongelmatilanteissa
Puolison terveydentilasta on oikeus saada tietoa esimerkiksi lääkäriltä vain puolison suostumuksella. Puoliso voi päättää miehensä tai vaimonsa hoidosta vain poikkeuksellisissa tilanteissa.
Puolisoilla voi avioliitossa olla yhteistä omaisuutta, mutta myös omaa omaisuutta. Toinen puoliso ei voi esimerkiksi myydä toisen omaisuutta. Toinen ei myöskään saa myydä yhteistä kotia tai irtaimistoa ilman toisen lupaa. Jos aviopari ottaa yhdessä lainaa, he vastaavat yhdessä lainan maksamisesta. Jos taas toinen aviopuoliso ottaa yksin lainaa, hän on yksin vastuussa takaisinmaksusta.
Avio-oikeus säätelee omaisuuden jakoa avioliiton päättyessä
Puolisoiden keskinäistä taloudellista asemaa turvaa avio-oikeus. Avio-oikeus tarkoittaa, että avioerossa puolisoiden kaikki omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi kummallekin. Jos toinen puoliso kuolee, kuolleen puolison ja lesken omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan ennen perinnönjakoa. Avio-oikeutta ei voi kumota testamentilla, mutta sen voi kumota tai sitä voi rajoittaa avioehtosopimuksella.
Avio-oikeus astuu voimaan vasta avioliiton päättyessä. Avioliiton aikana omaisuus kuuluu sille puolisolle, jonka nimissä se on. Puolisoilla on kuitenkin velvollisuus hallita avio-oikeuden alaista omaisuutta niin, ettei sen arvo tarpeettomasti laske.
Avioehtosopimuksella voidaan rajata avio-oikeutta
Jos puolisot haluavat pitää omaisuutensa erillään, he voivat tehdä avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksessa voidaan sopia, että avio-oikeus ei ole voimassa, tai että se esimerkiksi koskee vain osaa puolisoiden omaisuudesta. Avioehtosopimuksella puolisot siis sopivat, miten heidän omaisuutensa jaetaan, jos toinen kuolee tai tulee avioero.
On melko yleistä, että aviopari solmii avioehtosopimuksen. Jos avioliitto päättyy eroon, syntyy usein riitoja omaisuudesta. Ne voidaan välttää avioehtosopimuksella.
Avioerot ovat Suomessa yleisiä
Avioero tarkoittaa, että avioliitto puretaan. Puolisot voivat hakea avioeroa yhdessä tai toinen puoliso voi hakea eroa yksin. Eroa varten ei tarvita molempien suostumusta eikä erityisiä perusteluita. Avioeroa haetaan kirjallisesti käräjäoikeudesta. Oikeus ei tutki, miksi puolisot hakevat avioeroa.
Kun ihminen jättää avioerohakemuksen, alkaa kuuden kuukauden harkinta-aika. Kun harkinta-aika päättyy, toinen puolisoista tai puolisot yhdessä tekevät lopullisen hakemuksen. Sitten avioero astuu voimaan ja avioliitto päättyy. Jos lopullista hakemusta ei harkinta-ajan jälkeen tehdä, alkuperäinen hakemus raukeaa vuoden kuluttua, ja avioliitto jää voimaan.
Avioeron yhteydessä tehdään omaisuuden ositus, eli pariskunnan omaisuus jaetaan joko avioliittolain tai avioehdon mukaisesti. Joskus avioerossa tulee riitaa omaisuudesta tai lapsesta. Silloin pariskunta voi tarvita juristin apua.
Avioeron taustalla on yleensä toimimaton parisuhde. Avioeroon saatetaan päätyä, jos aviopuolisoilla on ratkaisemattomia riitoja. Yleensä pariskunnat yrittävät ratkaista ongelmiaan keskustelemalla. Apua voi saada esimerkiksi pariterapiasta. Avioeron syy voi olla myös uskottomuus tai esimerkiksi päihdeongelmat tai väkivalta parisuhteessa.
Nykyisin avioerot ovat yleisiä Suomessa, eikä ihmisten ole pakko jäädä onnettomaan avioliittoon. Avioero ei ole Suomessa häpeän aihe. On myös tavallista, että ihmiset menevät uudestaan naimisiin uuden puolison kanssa.
Vanhemmilla säilyy useimmiten yhteishuoltajuus lapsista myös eron jälkeen
Jos pariskunnalla on lapsia, heidän täytyy sopia, miten he hoitavat lasten asiat eron jälkeen. Vanhempien täytyy päättää, kuka tai ketkä ovat lapsen huoltajia. Huoltajan tehtävä on pitää huolta lapsesta ja tehdä päätöksiä lapsen asioista. Suomessa aikuisten täytyy kuitenkin kuunnella lasta asioissa, jotka koskevat häntä.
Tavallisesti molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia myös avioeron jälkeen. Heillä on silloin yhteishuoltajuus eli he päättävät lapsen asioista yhdessä. Vanhempien täytyy sopia, kumman luona lapsi asuu. Lapsen osoite voi olla vain yhdessä paikassa, vaikka hän viettäisi yhtä paljon aikaa molempien vanhempien luona. On melko yleistä, että lapset asuvat puolet ajasta toisen vanhemman ja puolet toisen luona. Silloin on tärkeää, että kodit ovat melko lähellä toisiaan, jotta lapsi voi käydä koulussa tai päiväkodissa molempien luota.
Monet eroperheiden lapset tapaavat toista vanhempaansa vain viikonloppuisin tai harvemmin. Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Yli 12-vuotiaalla lapsella on oikeus päättää, haluaako hän tavata toista vanhempaansa lainkaan. Eron jälkeen hyvinvointialueen sosiaalipalvelut hoitavat lapsiin liittyvät sopimusasiat yhdessä lapsen vanhempien kanssa.
On myös mahdollista, että vain toinen vanhemmista nimetään lapsen viralliseksi huoltajaksi. Näin voidaan tehdä esimerkiksi silloin, jos vanhemmat eivät pysty sopimaan lapsen asioista tai jos toinen vanhempi asuu ulkomailla. Lapsen kanssa asuva vanhempi on silloin yksinhuoltaja.
Vanhemmilla on taloudellinen vastuu lapsistaan, eli heidän täytyy huolehtia siitä, että lapsella on esimerkiksi ruokaa ja vaatteita. Vaikka vanhemmat eroavat, taloudellinen vastuu pysyy molemmilla. Se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, saa toiselta vanhemmalta elatusapuna rahaa. Rahalla huoltaja maksaa esimerkiksi lapsen asumista, ruokaa, vaatteita ja muita menoja.
Vanhemmat voivat sopia lasten elatukseen ja asumiseen liittyvät asiat keskenään, mutta usein voi olla hyvä tehdä kirjallinen sopimus lastenvalvojalla.
Perheasioiden sovittelusta voi saada apua riitatilanteessa
Kun pariskunta eroaa, heidän täytyy sopia omaisuudesta ja lasten asemasta. Suomessa avioliittolaki määrää, että pariskunnan täytyy yrittää selvittää riidat ja oikeudelliset asiat neuvottelemalla. Riidat voivat liittyä esimerkiksi perintöön tai oikeuteen tavata lasta.
Joskus pariskunta ei pysty itse sopimaan riitojaan. Silloin he voivat pyytää apua ja tukea perheasioiden sovittelijalta. Perheasioiden sovittelu on vapaaehtoinen, luottamuksellinen ja maksuton kunnan palvelu.