Tapauskertomus
Halima on juuri täyttänyt 18 vuotta. Hän tuli Suomeen perheenyhdistämisen kautta ja asuu vanhempiensa luona. Haliman isä ja äiti sekä hänen neljä nuorempaa sisarustaan ovat kaikki Suomessa. Halimalla on aiemmasta kotimaastaan lukio käytynä ja hän haluaisi opiskella sairaanhoitajaksi.
Halima on suunnitellut, että kävisi ensin suomalaisen lukion, jotta hänellä olisi riittävän hyvä kielitaito ammattikorkeakouluopintoihin sekä jatko-opintokelpoisuus. Hän ilmoittautuu 18 vuotta täytettyään työttömäksi työnhakijaksi, ja kertoo työllisyyspalveluissa suunnitelmastaan.
Palveluneuvoja kuitenkin sanoo, että koska Halima on jo suorittanut lukio-opinnot aikaisemmassa asuinmaassaan, hän ei voi opiskella enää suomalaisessa lukiossa työttömyystuella. Halima miettii, miten hän voisi saavuttaa tavoitteensa sairaanhoitajaopinnoista, kun ei osaa riittävästi suomea.
Palveluneuvoja kertoo, että Halimalle tehdään nyt palvelutarpeen arviointi ja sen perusteella kotoutumissuunnitelma. Hänen osaamisensa, tavoitteensa ja opiskeluvalmiutensa kirjataan ylös, ja palveluneuvoja merkitsee suunnitelmaan, että ensimmäinen askel kotoutumisen polulla on Halimalle kotoutumiskoulutuksen käyminen. Siellä hänen on mahdollista aloittaa tarvittavan kielitaidon hankkiminen myöhempiä opintoja varten.
Halima tekee paljon töitä, että hänen suomen kielen taitonsa kehittyisi kotoutumiskoulutuksen aikana. Sen jälkeen hän hakee ja pääsee opiskelemaan lähihoitajaksi ammatilliseen koulutukseen. Työskenneltyään jonkin aikaa lähihoitajana sairaalassa Halima hakee ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaopintoihin. Opiskelupaikan hän saa toisella yrittämällä. Vihdoin Haliman suunnitelma toteutuu ja hän voi aloittaa suomenkieliset sairaanhoitajaopinnot. Hän aikoo työskennellä osa-aikaisesti opintojen ohessa, että saa ne rahoitettua.
