Tapauskertomus
Abbas tuli Suomeen turvapaikanhakijana. Hän oli asunut Suomessa viisi vuotta, kun hänen vaimonsa ja kaksi lastaan tulivat maahan perheenyhdistämisen kautta. Toinen lapsista on vaikeasti kehitysvammainen, ja alussa Abbasilla sekä hänen vaimollaan oli paljon tehtävää lapsen tuen ja palveluiden hakemisessa Suomessa.
Nyt Abbas ja myös hänen vaimonsa ovat vaikeassa tilanteessa, koska vaimo haluaisi opiskella, ensin ruotsin kieltä ja sitten johonkin ammattiin. Abbas taas haluaisi jatkaa työntekoa, tosin juuri nyt hän on työttömänä. Edellinen määräaikainen työsuhde päättyi, eikä hän ole vielä löytänyt uutta. Vammaisen lapsen päivittäinen hoito vie kuitenkin paljon aikaa. Abbasin vaimo on jonossa kotoutumiskoulutukseen, jossa hänen olisi tarkoitus oppia ruotsin kieltä paremmin. Abbas valitsi aikoinaan kotoutumisen ruotsiksi, koska hän muutti Suomeen ruotsinkieliselle paikkakunnalle. Perhe viihtyy paikkakunnalla hyvin.
Vaimolle tarjotaan ennen kotoutumiskoulutukseen pääsyä paikkaa yhteiskuntaorientaatiosta. Perhe sopii, että vaimo käy neljä viikkoa kestävän orientaation ensin ja sitten katsotaan lapsen hoitojärjestelyjä uudelleen. Oppitunnilla kouluttaja kertoo, että Suomessa perheenjäsen voi olla sairaan tai vammaisen lapsensa omaishoitaja ja saada siihen taloudellista tukea. Perheelle on mainittu asiasta sosiaalipalveluissa aiemminkin, mutta Abbas ja vaimo eivät tuolloin ymmärtäneet kunnolla, mistä omaishoidossa on kyse, eivätkä he ehtineet perehtyä asiaan enempää.
Perhe pohtii asiaa uudelleen. Abbasia huolestuttaa, koska omaishoidosta saatava tuki on pieni. Viimein Abbas päättää, että voisi ajatella ryhtyvänsä omaishoitajaksi ainakin joksikin aikaa. Juuri nyt hänellä ei ole töitä, ja hän ei ole voinut olla lastensa elämässä läsnä moneen vuoteen ensin turvapaikkapäätöstä ja sen jälkeen perheenyhdistämistä odotellessaan. Nyt hän haluaa viettää heidän kanssaan enemmän aikaa, ja sillä välin on vaimon vuoro kotoutua ja opiskella. Perhe ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon ja alkaa järjestellä asiaa.
