Tapauskertomus
Kim muutti Suomeen kolme vuotta sitten miehensä kanssa. Hän työskentelee osa-aikaisesti tarjoilijana ravintolassa, jonka omistajat ja suurin osa henkilökunnasta ovat kotoisin samasta maasta kuin Kim ja hänen miehensä. Kim ja hänen miehensä odottavat nyt ensimmäistä lastaan, jonka on määrä syntyä viiden kuukauden päästä.
Yksi tarjoilijoista ravintolassa, jossa Kim työskentelee, on juuri kertonut vähentävänsä työtuntejaan, sillä hän on aloittanut opiskelun töiden ohessa. Kimin esihenkilö ilmoittaa, että lisätunnit annetaan jollekulle toiselle, joka nyt tekee vähemmän tunteja, ja pyytää työntekijöitä ilmoittamaan, jos he olisivat kiinnostuneita lisätyöstä. Kimin työsopimus on nyt 20 tuntia viikossa, ja tarjolla olisi 10 lisätuntia viikossa. Kim ajattelee, että olisi hyvä saada hieman lisätöitä ennen vauvan syntymää, jotta hän saisi ylimääräistä rahaa vauvan tarvikkeiden ostamiseen. Kun Kim kertoo esihenkilölleen olevansa kiinnostunut lisätunneista, esihenkilö kuitenkin toteaa, että aikoo antaa tunnit toiselle työntekijälle. Syyksi esihenkilö ilmoittaa, että koska Kim on raskaana, hänelle saattaa joka tapauksessa tulla ylimääräisiä sairaspoissaoloja, eikä hänelle siis kannata lisätä työvuoroja.
Kim ajattelee ensin, että esihenkilön perustelu on ihan järkevä. Kun hän kuitenkin kertoo asiasta ystävälleen, ystävä sanoo heti, ettei esihenkilö olisi saanut jättää antamatta lisätunteja Kimille sillä perusteella, että tämä on raskaana. Ystävä kertoo, että Suomessa laki kieltää työntekijän syrjimisen raskauden perusteella. Yhdessä ystävänsä kanssa Kim etsii lisätietoa internetistä ja löytää tasa-arvovaltuutetun verkkosivut. He soittavat tasa-arvovaltuutetun neuvontapuhelimeen, jossa asiantuntija arvioi, että tapaus kuulostaa mahdolliselta raskaussyrjinnältä. Hän neuvoo, että Kim voi tehdä asiasta kirjallisen yhteydenoton ja tasa-arvovaltuutettu voi lähteä selvittämään asiaa.
Kim päättää kuitenkin keskustella vielä esihenkilönsä kanssa. Käy ilmi, ettei esihenkilö ollut tiennyt, että hänen päätöksensä olla antamatta Kimille lisätunteja raskauden vuoksi oli laiton. Hän myös hieman pelästyy ajatusta, että raskaussyrjinnästä voisi seurata jopa oikeusjuttu. Esihenkilö päätyy lopulta jakamaan ylimääräiset työtunnit tasan Kimin ja toisen työntekijän kesken.
