Media

Medialla on keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa. Se paitsi kertoo ihmisille, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, myös vaatii päättäjiä perustelemaan toimiaan ihmisille. Suomessa sekä yksittäisillä ihmisillä että tiedotusvälineillä on sananvapaus. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi poliitikkojen toimintaa saa arvostella. Toimittajien vapaus tehdä työtään ilman painostusta tai uhkaa ei ole itsestäänselvyys. Lehdistönvapaus on uhattuna monissa maailman maissa.

Suomessa lehdistönvapaus toteutuu kansainvälisesti vertaillen hyvin. Sananvapaus ja lehdistönvapaus eivät kuitenkaan tarkoita, että tiedotusvälineet voisivat kirjoittaa mitä tahansa ilman seuraamuksia. Esimerkiksi ihmisen kunnian loukkaaminen ja yksityiselämää loukkaavien tietojen levittäminen eivät ole sallittuja. Suomalaiset tiedotusvälineet ovat myös yhdessä sopineet alan hyvistä toimintatavoista.

Perinteiseen mediaan kuuluvat Suomessa esimerkiksi radio, televisio ja sanomalehdet. Suomessa ihmisillä on korkea luottamus perinteiseen mediaan. Nykyään ihmiset saavat kuitenkin yhä enemmän tietoa maailman tapahtumista sosiaalisen median kautta. Sosiaalisessa mediassa tiedon luotettavuuden arviointi on usein vaikeampaa. 

Medialla on keskeinen tehtävä yhteiskunnassa

Suomessa perustuslaki antaa ihmisille sananvapauden. Lisäksi ihmisillä on oikeus päättää itse, mitä mieltä he ovat asioista, eli heillä on mielipiteenvapaus. Tämä vapaus on kaikilla ihmisillä ja lisäksi medialla, eli televisiolla, radiolla, sanomalehdillä, internetpalveluilla ja muilla joukkotiedotusvälineillä.

Media on tärkeä osa demokratiaa. Sen odotetaan kertovan ihmisille luotettavaa tietoa yhteiskunnasta. Median avulla ihmiset saavat tietoa yhteiskunnallisista päätöksistä ja keskustelusta. Se tuo esiin ongelmia ja väärinkäytöksiä päätöksenteossa ja hallinnossa. Lisäksi media seuraa ja arvostelee poliitikkojen sekä muiden vallanpitäjien toimia ja puheita. Suomessa toimittajat saavat vapaasti arvostella poliitikkojen päätöksiä ja lausuntoja.

Medialla on paljon valtaa, kun se valitsee, mitä asioita se nostaa julkisuuteen ja millä tavalla se käsittelee niitä. Näin vaikutetaan ihmisten mielipiteisiin sekä käsitykseen siitä, millaiset asiat ovat yhteiskunnallisen keskustelun arvoisia.

Sosiaalinen media muuttaa median roolia

Nykyään perinteisen median valta valita, mitkä asiat nousevat julkiseen keskusteluun, on kuitenkin vähentynyt. Perinteisellä medialla tarkoitetaan esimerkiksi sanomalehtiä ja televisiokanavia. Niissä toimitus ja päätoimittaja valitsevat, mistä ja miten ne raportoivat. Perinteisen median rinnalle on noussut sosiaalinen media. 

Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi julkaista ajatuksensa mistä tahansa aiheesta. Tavallisten ihmisten julkaisut voivat nopeasti levitä tuhansille tai jopa miljoonille muille ihmisille maailmanlaajuisesti. Tämä on monilla tavoin hyvä asia demokratian kannalta, sillä se antaa kaikille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Riskinä kuitenkin on, että kun kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa, on vaikea tietää, mikä on totta ja mikä ei.

Lehdistönvapaus ei ole itsestäänselvyys

Lehdistönvapaus tarkoittaa sitä, että tiedotusvälineillä ja toimittajilla on vapaus tehdä työtään ja raportoida kaikista yhteiskunnassa tapahtuvista asioista. Lehdistönvapaus on eri tavoin rajoitettu tai uhattuna suuressa osassa maailmaa. Valtio voi rajoittaa lehdistönvapautta esimerkiksi painostamalla tiedotusvälineitä, jotta ne eivät julkaisisi materiaalia, joka arvostelee päättäjien toimia. Joissain maissa toimittajia voidaan vangita tai jopa tappaa, jos he kirjoittavat päättäjien mielestä vääristä asioista.

Myös tavallisten ihmisten harjoittama toimittajien uhkailu ja häirintä voi vaarantaa lehdistönvapauden. Esimerkiksi toimittajien uhkailu internetin keskustelupalstoilla voi vaikuttaa siihen, mistä aiheista ja millä tavoin toimittajat uskaltavat kirjoittaa. Tällöin puhutaan itsesensuurista.

Kansainvälisten vertailujen mukaan Suomen lehdistönvapaus on maailman parhaiden joukossa. Useimpiin muihin maailman maihin verrattuna suomalaiset toimittajat voivat kirjoittaa hyvin vapaasti mistä tahansa aiheista. Heidän ei myöskään yleensä tarvitse pelätä oman turvallisuutensa puolesta. On silti tärkeää, että Suomessakin kiinnitetään huomiota esimerkiksi toimittajien häirintään sosiaalisessa mediassa. Lehdistönvapaudesta huolehtiminen on tärkeää demokratian ja avoimen yhteiskunnan suojelemiseksi.

Mediaa säätelevät laki ja yhdessä sovitut ohjeet

Suomessa sekä yksittäisillä ihmisillä että tiedotusvälineillä on sananvapaus. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita, että toimittajat tai yksittäiset ihmiset voivat julkaista aivan mitä tahansa. 

Perustuslaki turvaa jokaisen ihmisen kunnian ja yksityiselämän. Myös tiedotusvälineiden täytyy kunnioittaa näitä. Kunnianloukkaus tai perusteeton ihmisten yksityiselämään kuuluvan tiedon julkaiseminen ei ole sallittua. Joskus on vaikea määritellä, onko esimerkiksi poliitikon tai muun julkisuuden henkilön yksityiselämästä kirjoittaminen perusteltua vai loukkaako se hänen yksityisyyttään. Jos tiedolla saattaa olla yhteiskunnallista merkitystä, silloin sananvapaus on yleensä vahvempi periaate.

On tärkeää muistaa, että lait pätevät myös sosiaalisessa mediassa. Kirjoituksistaan voi joutua vastuuseen, jos ne rikkovat lakia. Esimerkiksi rasistinen kirjoitus voi johtaa syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Lain lisäksi tiedotusvälineiden toimintaa Suomessa säätelevät journalistin ohjeet. Journalistin ohjeet ovat media-alan yhteinen sopimus siitä, että kaikki ohjeisiin sitoutuneet tiedotusvälineet tekevät työtään eettisesti. Ohjeiden tarkoitus on ohjata tiedotusvälineiden työtä ja puolustaa julkaisemisen vapautta. Suurin osa Suomen journalistisista medioista on sitoutunut näihin ohjeisiin. 

Julkisen sanan neuvosto eli JSN arvioi hyvää journalistista tapaa tulkitsemalla näitä ohjeita. JSN on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien itse perustama yhteistyöelin. Jos epäilee tiedotusvälineen toimineen Journalistin ohjeiden vastaisesti, voi tehdä kantelun JSN:lle. Jos JSN ottaa asian käsittelyyn, se antaa asiasta joko vapauttavan tai langettavan päätöksen. JSN ei ole tuomioistuin eikä anna rangaistuksia, mutta mediat suhtautuvat sen päätöksiin vakavasti.

Lisätietoa journalistin ohjeista: Journalistin ohjeet (jsn.fi) suomi, ruotsi, englanti, venäjä

Perinteiseen mediaan luotetaan Suomessa

Yleisradion tehtävänä on tukea kaikkien ihmisten osallistumismahdollisuuksia

Yleisradio eli Yle on Suomen julkisen palvelun mediayhtiö, jonka toimintaa säätelee Yle-laki. Yleisradion toiminta rahoitetaan julkisista varoista. Yle-veroa maksavat kaikki, joiden tulot ylittävät tietyn rajan. Ylen palvelut ovat käyttäjille maksuttomia. 

Yleisradion tarjontaan kuuluu uutisia, ajankohtaisohjelmia, kulttuuria, taidetta, urheiluohjelmia ja viihdettä. Ylellä on televisio- ja radiokanavia, internetissä toimiva suoratoistopalvelu Areena sekä uutissivusto, useita sosiaalisen median kanavia ja muuta verkkosisältöä. 

Ylellä on erityinen tehtävä tukea demokratiaa ja kaikkien ihmisten osallistumismahdollisuuksia. Se tarjoaa sisältöä suomeksi ja ruotsiksi, mutta myös esimerkiksi viittomakielellä, saamen kielillä, englanniksi sekä venäjäksi. Lisäksi Yle lähettää uutisia helposti ymmärrettävällä selkokielellä sekä suomeksi että ruotsiksi. Ylellä on lain mukaan velvollisuus tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta.

Vaikka eduskunta päättää Ylen rahoituksesta ja tehtävästä, poliitikot eivät suoraan määrää Ylen toiminnasta. Ylellä on samanlainen journalistinen vapaus kuin millä tahansa medialla. Esimerkiksi Ylen uutistoimitus päättää itse, mistä asioista se uutisoi ja miten. Yle pyrkii olemaan uutisoinnissaan tasapuolinen ja puolueeton, eikä sen uutisointi edusta minkään yhden puolueen näkemyksiä.

Lisätietoa Yleisradion uutisista: Yle.fi suomi, ruotsi, englanti, saame, venäjä, ukraina, karjala

Sanomalehtiä luetaan yhä enemmän verkossa

Sanomalehdet ovat Suomessa hyvin suosittuja. Vuonna 2023 yli 15-vuotiaista suomalaisista 96 % luki sanomalehtiä joko paperilla tai verkossa. Suomessa on parikymmentä päivittäin tai lähes päivittäin ilmestyvää sanomalehteä, ja lisäksi noin sata kerran tai pari kertaa viikossa ilmestyvää sanomalehteä. Muutamia lehtiä luetaan koko Suomessa, ja lisäksi on joukko lehtiä, joita luetaan yhden tai muutaman maakunnan alueella. Monet lehdistä ovat pieniä paikallislehtiä.

Sanomalehtien lukeminen on siirtynyt verkkoon kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Nykyisin Suomessa sanomalehtien verkkouutisia luetaan selvästi enemmän kuin painettua lehteä. Useat sanomalahdet julkaisevat uutissisältöjä myös sosiaalisen median kanaviinsa. Kuitenkin monet Suomessa yhä pitävät siitä, että saavat paperilehden aamulla kotiin kannettuna. 

Sanomalehdet ovat yleensä yksityisten mediayhtiöiden omistamia. Suomessa useimmat sanomalehdet eivät ole poliittisesti sitoutuneita, vaan ne määrittävät itse oman linjansa yhteiskunnallisiin asioihin. Myös poliittisia sanomalehtiä on, mutta niiden määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt. Viime vuosina eri sanomalehtien omistus on keskittynyt suurille mediayhtiöille. Tämä kehitys voi kaventaa sitä, mistä asioista media uutisoi. 

Kriittinen medialukutaito on nykypäivänä yhä tärkeämpää

Kriittinen medialukutaito tarkoittaa, että ihminen osaa arvioida mediasisältöjä kriittisesti. Mediasisältöjä ovat sekä perinteisen median sisällöt, kuten lehtijutut ja televisiouutiset, että esimerkiksi blogikirjoitukset, sosiaalisen median postaukset ja erilaiset internetissä leviävät videot. Kriittinen ei medialukutaidon yhteydessä tarkoita negatiivista suhtautumista tai vastustamista. Se tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut ymmärtämään mediasisältöjä ja sitä, miksi asioista kerrotaan tietyllä tavalla. Medialukutaitoinen ihminen osaa tarkastella kriittisesti myös omaa ja muiden toimintaa mediassa.

Monet tahot pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja tunteisiin

Nykyään etenkin internet ja sosiaalisen median kanavat ovat täynnä erilaista sisältöä, mukaan lukien uutisia ja tietona esitettyjä väitteitä. Voi olla vaikea arvioida, mikä tieto on totta ja mitkä lähteet ovat luotettavia. Monet tahot haluavat saada ihmiset uskomaan omaan versioonsa asioista ja tapahtumista.

Uutisilla ja somesisällöillä pyritään vetoamaan tunteisiin, koska tällaiset viestit saavat helpoiten huomiota ja eniten klikkauksia. Huomio taas tuo valtaa ja rahaa mainostajien kautta. Mediaa seuratessa on hyvä huomata, miten ihmisten ajatuksiin pyritään vaikuttamaan tunteisiin vetoamalla. 

Joistain asioista ei välttämättä ole olemassa yhtä yksiselitteistä totuutta. Eri ihmisten kokemukset samasta tapahtumasta voivat olla hyvin erilaisia. Näissä tapauksissa voi olla, että kaksi erilaista kuvausta aiheesta voivat molemmat olla joiltain osin totta. Usein kuitenkin toiset kuvaukset ovat vahvemmin puolueettomiin tosiasioihin pohjautuvia kuin toiset. Esimerkiksi aihetta tutkineen asiantuntijan arvio on luotettavampi tiedon lähde kuin tavallisen ihmisen henkilökohtainen mielipide.

Etenkin sosiaalisessa mediassa leviää myös paljon sisältöä, joka on täyttä valhetta. Sisällön levittäjä voi tarkoituksella esittää virheellisiä väitteitä ja yrittää saada ihmiset uskomaan, että ne ovat totta. Tarkoituksena voi olla esimerkiksi aikaansaada vihaa tai epäluottamusta jotain henkilöä tai ihmisryhmää kohtaan.

Uusi teknologia mahdollistaa yhä uskottavampia valheita

Valokuvien muokkaaminen on ollut mahdollista jo pitkään. Aitoja kuvia myös käytetään harhaanjohtavasti niin, että kuva saattaa olla peräisin aivan eri tilanteesta ja paikasta kuin sen väitetään olevan. 

Teknologia kehittyy jatkuvasti ja tekee valheellisen tiedon levittämisestä yhä helpompaa. Nykyään on esimerkiksi tekoälyn avulla mahdollista tuottaa hyvin aidon näköisiä videoita, joissa joku henkilö näyttää tekevän jotain, mitä hän ei ole koskaan todellisuudessa tehnyt. Myös ihmisten ääntä ja puhetapaa voidaan kopioida niin, että lopputulosta on melkein mahdotonta erottaa aidosta. Kun valheellinen sisältö internetissä tulee yhä uskottavammaksi, on entistä tärkeämpää, että jokainen osaa arvioida mediasisältöjä kriittisesti ja toimia vastuullisesti.

Mistä löytää luotettavaa tietoa?

Ennen sosiaalisen median yleistymistä ihmiset saivat tietoa maailman tapahtumista pääasiassa televisiosta, radiosta ja sanomalehdistä. Myös näissä perinteisen median kanavissa voi erehdyksessä levitä virheellistä tietoa, eivätkä toimittajat aina ole puolueettomia. Toimitukset kuitenkin pyrkivät varmistamaan tiedon oikeellisuuden ennen sen julkaisua, ja korjaavat virheet jälkikäteen, kun niitä huomataan. 

Suomessa ihmisillä on yleisesti korkea luottamus perinteiseen mediaan, etenkin Ylen ja muiden suurimpien mediayhtiöiden uutisiin.

Muiden kuin perinteisten tiedotusvälineiden kohdalla tiedon luotettavuuden arviointi vaatii ihmiseltä usein enemmän työtä. Kannattaa suhtautua varauksella etenkin sellaiseen tietoon, jonka julkaisijasta ei tiedä paljoa. On myös tärkeää yrittää selvittää tiedon oikeellisuus ennen kuin itse jakaa sitä edelleen sosiaalisessa mediassa. 

Aina, kun kohtaa uutisen tai jonkin uuden tiedon missä tahansa mediassa, kannattaa miettiä seuraavia kysymyksiä:

• Kuka tätä tietoa levittää? Edustaako tiedon levittäjä jotain yritystä, puoluetta, järjestöä tai valtiota?
• Mihin tieto perustuu? Onko tiedon julkaisija aiheen asiantuntija tai perustuuko tieto luotettavan lähteen tuottamaan tieteelliseen tietoon? Onko uutisen taustalla silminnäkijähavainto vai nimettömän henkilön kertomus? Onko kyse mielipiteestä tai oletuksesta?
• Mikä on tiedon julkaisijan tavoite ja motiivi? Yrittääkö hän saada ihmiset ajattelemaan tai tuntemaan jostain aiheesta jollain tietyllä tavalla? Hyötyykö tiedon julkaisija siitä, että ihmiset uskovat tiedon?

Kannattaa aina yrittää löytää useita aihetta koskevia lähteitä. Jos monet eri tahot kertovat samasta asiasta jokseenkin samalla tavalla, on todennäköisempää, että se on totta. Kannattaa myös tarkistaa, milloin tieto on alun perin julkaistu, ja onko asiasta olemassa jo uudempaa tietoa.

Joskus voi olla myös vaikea tunnistaa, onko esimerkiksi sosiaalisessa mediassa julkaistu suosittelu tuotteesta vilpitön mielipide vai maksettu mainos. Suomessa laki vaatii, että kaupallisen viestinnän täytyy olla helposti tunnistettavissa sellaiseksi. Kaupallista viestintää on kaikki viestintä, jonka tarkoitus on saada ihmiset ostamaan jotain. Tämä kuitenkin koskee vain Suomessa tuotettua viestintää.