Suomen historian pääpiirteitä 2: Itsenäinen Suomi - yhteiskuntaorientaatio.fi
Sisällissodan jälkeen suomalaisen yhteiskunnan kehittäminen jatkui
Suomessa vuonna 1918 käydyn sisällissodan jälkeen kansan kahtiajako oli syvä, vaikka kaikki eivät sodan aikana sitoutuneetkaan vahvasti joko punaisiin tai valkoisiin. Sota vaikutti elämään eri tavoin eri puolilla Suomea riippuen siitä, kuinka suuri kannatus punaisilla tai valkoisilla oli ollut milläkin paikkakunnalla. Esimerkiksi Tampere oli vahvasti punaisten kaupunki ja joutui erityisesti sodan runtelemaksi.
Sodan osapuolet suhtautuivat pitkään toisiinsa epäluuloisesti. Punaiset olivat häviäjinä katkeria siitä, että sodasta julkisuudessa puhuttaessa sen tapahtumat esitettiin usein valkoisten näkökulmasta. Valkoiset ajattelivat, että he taistelevat Suomen vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Punaisten mielestä Suomessa käytiin luokkasota, jossa köyhä yhteiskuntaluokka pyrki tasa-arvoiseen asemaan hyväosaisten kanssa.
Politiikassa tehtiin sodan jälkeen paljon uudistuksia, joiden tarkoitus oli parantaa köyhien asemaa. Esimerkiksi lait koskien oppivelvollisuutta ja progressiivista verotusta säädettiin tänä aikana. Yhteiskunnan vakautta paransi myös se, että Suomea päästiin kehittämään jo aiemmin tehtyjen uudistusten pohjalta. Näitä olivat muun muassa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä kahdeksan tunnin työaikalaki, joka oli tullut voimaan vuonna 1917.
Poliittinen yhteistyö eri osapuolten välillä ei ollut helppoa, mutta demokraattisissa instituutioissa toimiessa kompromisseja oli opittava tekemään. Yhteistä päätöksentekoa helpottivat myös poliittiset keskiryhmät, joiden näkemykset olivat tiukkaa oikeistoa tai vasemmistoa maltillisempia. Samalla kasvoi luottamus siihen, että muutoksia oli mahdollista tehdä demokraattisesti.
1930-luvulla koko maailmaan levisi vaikea talouslama, jolloin kaikesta oli pulaa, myös ruuasta. Valtioiden talous heikkeni voimakkaasti ja työttömyys kasvoi. Äärioikeisto sai valtaa monessa maassa, koska se lupasi nostaa Euroopan lamasta. Äärioikeiston kannattajat vastustivat demokratiaa ja halusivat valtiolle vahvan johtajan. Laman loputtua elinolot paranivat paljon, mutta useista Euroopan valtioista oli tullut äärioikeiston johtamia diktatuureja. Suomi pysyi kuitenkin demokratiana.
Sodissa Neuvostoliittoa vastaan kärsittiin kovia tappioita, mutta itsenäisyys säilyi
Yhteiskunnan rauhanomainen kehitys keskeytyi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen syksyllä 1939. Hyökkäyksen taustalla olivat Neuvostoliiton vaatimat alueluovutukset, joihin Suomi ei suostunut. Tästä sodasta käytetään nimeä talvisota.
Vaikka sisällissodasta oli vain pari vuosikymmentä, suomalaiset taistelivat nyt yhdessä Neuvostoliittoa vastaan. Suomalaisilla oli yhteisenä päämääränä säilyttää itsenäisyys. Vanhat erimielisyydet haluttiin unohtaa ja mediassa korostettiin Suomen kansan yhtenäisyyttä. Se antoi ihmisille voimia selvitä sodasta.
Toisen maailmansodan aikana Suomi kävi kaksi sotaa Neuvostoliittoa vastaan, talvisodan ja jatkosodan. Jatkosodassa Suomi taisteli Saksan rinnalla ja pyrki voittamaan takaisin talvisodassa menetetyt maa-alueet. Sen jälkeen Suomi kävi vielä Lapin sodan entistä liittolaistaan Saksaa vastaan.
Sotien seurauksena Suomi menetti paljon alueita Neuvostoliitolle. Näillä alueilla asuneet ihmiset joutuivat lähtemään kodeistaan ja heidät siirrettiin muualle Suomeen. Siellä siirtolaisiin suhtauduttiin pitkään epäluuloisesti erilaisten tapojen, murteiden ja uskonnon vuoksi. Evakuoinnissa he myös joutuivat jättämään vanhalle kotipaikkakunnalle suuren osan omaisuuttaan.
Suomi joutui myös maksamaan Neuvostoliitolle suuret sotakorvaukset. Lisäksi Suomen entiset liittolaiset saksalaiset, joista oli sodan lopulla tullut vihollisia, polttivat suuren osan Lappia, kun he poistuivat Suomesta Lapin sodan aikana. Jälleenrakennus kesti pitkään.
Näiden sotien merkitys suomalaisille oli suuri. Sodissa kuoli lähes 100 000 sotilasta. Sodat toivat kansan eri osat yhteen ja Suomi säilyi itsenäisenä valtiona. Sotakokemukset yhdistivät ne sukupolvet, jotka kokivat sodat. He ponnistelivat oman maan puolesta ja elivät sodan jälkeen kovia, köyhiä aikoja. Monet kärsivät traumaattisista sotatapahtumista.
Sotien jälkeen alkoi hyvinvointivaltion rakentaminen
Suomi joutui toisen maailmansodan jälkeen myötäilemään ulkopolitiikassaan Neuvostoliittoa välttyäkseen miehitykseltä. Virallisesti Suomi oli puolueeton maa, mutta todellisuudessa sen täytyi ottaa politiikassaan huomioon myös Neuvostoliiton edut. Toisaalta Suomi säilyi itsenäisenä maana ja hyötyi taloudellisesti kaupasta, jota se teki Neuvostoliiton kanssa.
Sotien jälkeen Suomen teollisuus kehittyi ja talous kasvoi voimakkaasti. Poliittinen tahto rakentaa Suomesta entistä parempi, tasa-arvoisempi ja turvallisempi maa oli luja. Kaikki puolueet hyväksyivät poliittiseksi tavoitteekseen hyvinvointivaltion rakentamisen. Keskeinen edellytys rakentamiselle oli riittävä taloudellinen kasvu. Ihmisiä yhdisti kokemus ankarista elinoloista, joten kaikki sitoutuivat yhteiskunnan kehittämiseen.
Vähitellen Suomesta tuli hyvinvointivaltio, jossa valtiolle ja kunnille annettiin keskeinen rooli kansalaisten elintason ja toimeentulon varmistamisessa. Se, että verovaroin ylläpidettäviä palveluja ja sosiaaliturvaa tarjottiin kaikille kansalaisille, sai ihmiset luottamaan demokraattiseen päätöksentekoon ja yhteiskuntaan sekä sen instituutioihin.
Suomi muuttui maatalousyhteiskunnasta palvelu- ja tietoyhteiskunnaksi
Suomi alkoi muuttua maatalousvaltaisesta maasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi 1960-luvulla. Työt maaseudulla vähenivät, kun maatalouskoneiden käyttö lisääntyi. Ihmiset muuttivat kaupunkeihin. Siellä oli töitä teollisuudessa, palvelualalla sekä kaupan ja liikenteen aloilla.
Syntyi ajatus yhtenäisestä 9-vuotisesta peruskoulusta, johon pääsisivät kaikki lapset. Tällaiseen uuteen peruskouluun suomalaiset siirtyivät 1970-luvulla. Kun koulutusjärjestelmä kehittyi, yhteiskunnasta tuli tasa-arvoisempi ja Suomi kehittyi taloudellisesti.
Töitä ja asuntoja ei silti riittänyt kaikille, ja monet lähtivät ulkomaille töihin. Ruotsiin muutti yli 400 000 suomalaista 1960–1970-luvuilla. Osa palasi takaisin, kun työtilanne Suomessa parani, mutta osa jäi Ruotsiin. Suomalaiset olivatkin 2010-luvulle asti Ruotsin suurin maahanmuuttaneiden ryhmä.
Suomesta tuli yhtä vauras ja hyvinvoiva maa kuin muistakin Pohjoismaista, vaikka vielä 1950-luvulla ero esimerkiksi Ruotsiin oli suuri. Suomi oli tuolloin naapureitaan köyhempi ja kehittymättömämpi maa, joka oli juuri selvinnyt sodista ja sotakorvausten maksamisesta.
Talous kasvoi voimakkaasti 1980-luvun nousukaudella. Koulutustasokin nousi huimaa vauhtia. Suomalaisista tuli vähitellen kuluttajia, joilla oli varaa ostaa muutakin kuin välttämättömiä tarvikkeita: lisää uusia vaatteita, huonekaluja, ulkomaanmatkoja ja autoja. Samalla asuntojen hinnat nousivat.
Vähitellen talous ylikuumeni. Hinnat nousivat liian korkeiksi ja lopulta romahtivat. Tästä seurasi 1990-luvun alussa talouslama, joka oli erityisen paha Suomessa. Työttömyysaste oli korkea, ja pankkeja ja yrityksiä meni konkurssiin. Hyvinvointivaltion palveluja kansalaisille oli pakko vähentää. Talouslama vaikutti suomalaisiin syvästi. Suomen valtio joutui ottamaan paljon velkaa, jotta maa selviytyi lamasta.
Teollisuus- ja palveluyhteiskunnasta siirryttiin tietoyhteiskuntaan 1990-luvulla. Tietotekniikka ja viestintätekniikka kehittyivät, internetin käyttö yleistyi ja matkapuhelimista tuli tärkeä suomalainen vientituote. Suomalaiset yritykset kansainvälistyivät.
Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja Pohjois-Atlantin liitto Natoon
Poliittisesti Suomi jatkoi puolueettomalla ja varovaisella linjallaan, kunnes Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. Sen jälkeen Suomi tiivisti nopeasti suhteitaan Länsi-Eurooppaan ja Euroopan yhteisöön. Vuonna 1995 Suomesta tuli Euroopan unionin EU:n jäsen.
Nykyään Suomessa on käytössä euroalueen yhteinen valuutta euro. Suomen lainsäädännössä pitää huomioida EU:ssa säädetyt direktiivit ja asetukset. EU:n jäsenenä Suomi osallistuu Euroopan yhteiseen ulkopolitiikkaan ja talouspolitiikkaan. Myös Suomen turvallisuuspolitiikkaa tehdään paljon yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa.
Pohjois-Atlantin liitto Naton jäseneksi Suomi liittyi vuonna 2023. Venäjän hyökkäys Ukrainaan talvella 2022 muutti suomalaisten asenteita Natoa kohtaan. Nato-jäsenyys nähtiin turvana Venäjän uhkaa vastaan Itämeren alueella ja Pohjois-Euroopassa.
Jäsenyyden merkittävin vaikutus oli se, että Suomesta tuli osa Naton yhteistä puolustusta. Suomi on nyt myös Naton turvatakuiden piirissä. Turvatakuiden mukaisesti jokaisella Naton jäsenvaltiolla on velvollisuus auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaistaan.
Suomen liittyminen Natoon tarkoitti myös sitä, että Suomi lakkasi olemasta sotilaallisesti liittoutumaton maa. Käytännössä Suomi oli jo pitkään tehnyt yhteistyötä Naton kanssa esimerkiksi osallistumalla erilaisiin sotilaallisiin yhteisharjoituksiin.
Suomi on yksi maailman kehittyneimmistä maista
Itsenäinen Suomi täytti sata vuotta vuonna 2017. Reilussa sadassa vuodessa Suomi on käynyt läpi suuria muutoksia. Maatalousvaltaisesta köyhästä maasta kehittyi hyvinvoiva moderni yhteiskunta. Suomesta tuli liberaali demokratia, jonka perustuslaki turvaa kaikkien ihmisten oikeuksia. Suomi on myös pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka takaa kaikille asukkailleen elämisen perusedellytykset.
Suomi on tänä päivänä yksi maailman kehittyneimmistä maista. Se tunnetaan maailmalla maana, jossa on hyvä hallinto ja toimiva yhteiskunta. Valtio on turvallinen ja vakaa, ja ihmisten elämänlaatu keskimäärin hyvä. Suomessa toteutuu maailmanlaajuisesti verrattuna hyvin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sukupuolten tasa-arvo ja kansalaisten yhdenvertaisuus. Koulutusjärjestelmä on laadukas. Suomessa luotetaan mediaan, poliisiin, poliittisen järjestelmään ja oikeusjärjestelmään.
Suomi tarvitsee lisää työikäistä väestöä
Vaikka olosuhteet ovat hyvät, Suomella on silti ratkaistavanaan erilaisia nykyhetken ja tulevaisuuden haasteita koko ajan muuttuvassa maailmassa. Yksi niistä on väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen. Tällä tarkoitetaan, että maassa syntyy aikaisempaa vähemmän lapsia samaan aikaan, kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Suomessa, kuten muissakin teollisuusmaissa, on entistä enemmän vanhuksia ja entistä vähemmän työikäisiä ihmisiä suhteessa koko väestöön.
Hyvinvointivaltiota rahoitetaan etupäässä verovaroin ja siksi on ratkaisevan tärkeää, että veronmaksajia on tarpeeksi. On pohdittava, miten Suomessa voidaan tulevaisuudessa tarjota hyviä koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluja, kun työikäisiä ja veronmaksajia on entistä vähemmän ja palveluntarvitsijoita enemmän.
Kestävä kehitys turvaa hyvät elämisen mahdollisuudet ja hillitsee ilmastonmuutosta
Toinen haaste Suomelle on kestävän kehityksen turvaaminen. Kestävä kehitys on paikallista, alueellista ja maailmanlaajuista kehitystä, joka säilyttää nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävää kehitystä on köyhyyden vähentäminen, taloudellisen eriarvoisuuden vähentäminen ja maailmanlaajuinen ympäristönsuojelu.
Suomessa noudatetaan YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030-toimintaohjelmaa. Se tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään yhteiskuntaan, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon.
Suomi on saavuttanut agendan tavoitteita parhaiten koko maailmassa. Suomessa on jo saavutettu äärimmäisen köyhyyden poistamiseen, hyvän koulutuksen tarjoamiseen ja energian saatavuuteen sekä energiatehokkuuteen liittyviä Agenda 2030:n tavoitteita.
Tekemistä kuitenkin riittää vielä. Tavoitteena on kuluttaa vähemmän ja vastuullisemmin sekä tuottaa vähemmän jätettä. On tärkeää pienentää maatalouden, teollisuuden ja energiatuotannon hiilijalanjälkeä ja vähentää ihmisten välistä eriarvoisuutta.
Ilmastonmuutosta hillitseviä toimia on lisättävä ja tehostettava. Suomen pohjoinen sijainti suojaa pahimmilta ilmastonmuutoksen aiheuttamilta sään ääri-ilmiöitä. Silti erityisesti Lapissa luonto ja elinkeinot kärsivät merkittävästi ilmastonmuutoksesta. Keskeistä ovat myös kiireelliset toimenpiteet luonnon monimuotoisuuden katoamisen pysäyttämiseksi.
Lisätietoa Suomen historian pääkohdista: Main outlines of Finnish history (finland.fi) suomi, englanti, kiina, saksa, espanja, ranska, portugali, venäjä, arabia