Jos läheinen kuolee Suomessa - yhteiskuntaorientaatio.fi
Läheisen kuolemaan liittyy paljon hoidettavia asioita
Kun ihminen kuolee, perheen ja suvun täytyy surusta huolimatta hoitaa monia asioita. Jos kuolema tapahtuu kotona, täytyy yleensä soittaa hätäkeskukseen, joka ohjaa asian lääkärille tai poliisille. Lääkäri toteaa kuoleman ja päättää, onko kuoleman syy selvä vai täytyykö kuolleelle ihmiselle tehdä ruumiinavaus. Jos kuolema on yllättävä tai se tapahtuu yöllä tai viikonloppuna, kuolemasta ilmoitetaan yleensä poliisille.
Lääkäri lähettää tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmään
Kuoleman vahvistaa aina lääkäri. Lääkäri antaa perheelle hautausluvan. Lääkäri myös lähettää tiedon ihmisen kuolemasta väestötietojärjestelmään. Viranomaiset, kuten Kela, ja esimerkiksi vainajan pankki ja työeläkeyhtiö saavat tiedon väestötietojärjestelmästä, mutta usein on hyvä kuitenkin olla yhteydessä näihin tahoihin. Läheisten tulee ilmoittaa kuolemasta vainajan mahdolliselle työnantajalle, taloyhtiön isännöitsijälle ja vuokranantajalle sekä muun muassa sähköyhtiöön ja puhelinyhtiöön.
Asioiden hoitoa varten täytyy hankkia sukuselvitys
Kuolintodistus on asiakirja, jossa lukee kuoleman syy. Joskus lääkäri kirjoittaa todistuksen vasta kuukausien päästä kuolemasta. Perhe ei tarvitse kuolintodistusta, kun he asioivat viranomaisten kanssa. Kuolintodistusta tarvitaan lähinnä silloin, jos perheen täytyy hoitaa kuolleen ihmisen henkivakuutusasioita.
Sen sijaan esimerkiksi pankkiasioiden hoitoon voidaan tarvita sukuselvitys, joka tilataan joko Digi- ja väestötietovirastosta tai Suomen evankelisluterilaisesta tai ortodoksisesta seurakunnasta, jos vainaja on eläessään ollut niiden jäsen. Ulkomailla joskus asuneesta vainajasta täytyy tilata todistukset kyseisen maan viranomaiselta. Ennen sukuselvityksen saamista Digi- ja väestötietovirastosta saatava ote väestötietojärjestelmästä voi riittää joidenkin asioiden hoitamiseen.
Ruumiinavauksessa selvitetään kuoleman syy
Jos kuoleman syy ei ole selvä, kuolleelle ihmiselle täytyy tehdä ruumiinavaus. Ruumiinavauksessa lääkäri selvittää, miksi ihminen kuoli. Ruumista ei voi haudata ennen kuin kuolemansyy on selvitetty. Ruumiinavaus voi olla lääketieteellinen tai oikeuslääketieteellinen.
Lääketieteellisen kuolemansyynselvityksen tekee lääkäri. Se tehdään, jos ihmisen kuolema johtuu sairaudesta. Silloin kuolinsyyn selvittäminen hyödyttää terveyden- ja sairaudenhoitoa yleisesti. Perheen täytyy antaa lupa lääketieteelliseen ruumiinavaukseen. Sitä ei voida tehdä ilman lupaa.
Oikeuslääketieteellisestä kuolemansyynselvityksestä vastaa poliisi. Poliisi määrää oikeustieteellisen ruumiinavauksen, jos kuolema ei johdu sairaudesta, jos se on tapahtunut yllättäen tai jos kuolemaan liittyy onnettomuus, rikos tai itsemurha. Poliisi ei tarvitse perheen lupaa eikä perhe voi kieltää ruumiinavausta.
Elinluovutus voi pelastaa toisen ihmisen hengen
Elinluovutus tarkoittaa, että ihminen lahjoittaa ruumiinsa elimet ja kudokset luovutettavaksi muille ihmisille kuolemansa jälkeen. Luovutetut elimet voivat pelastaa toisten ihmisten hengen tai parantaa toisten terveyttä.
Suomen lain mukaan jokainen ihminen on elinluovuttaja, jos hän ei ole sitä vastustanut eläessään. Jos elinsiirtoa harkitaan, lääkäri pyrkii selvittämään, mikä olisi ollut vainajan tahto asiassa. Oletus kuitenkin on, että ihminen olisi suostunut elinluovutukseen, ellei hänen tiedetä sitä vastustaneen. Jos ihminen haluaa, hän voi tehdä elinluovutustestamentin ennen kuolemaansa. Siitä selviää selvästi hänen tahtonsa. Perhe ei voi kieltää elinluovutusta, jos ihminen on itse halunnut luovuttaa elimensä.
Hautajaiset voi järjestää vainajan toiveiden mukaan
Suomessa on tavallista, että hautajaiset järjestetään vasta useita viikkoja kuoleman jälkeen. Käytännön asioiden hoitaminen ja hautajaisjärjestelyt vievät aikaa, ja lisäksi hautauspaikoissa voi olla ruuhkaa. Vainajan eli kuolleen ihmisen voi kuitenkin haudata nopeamminkin, jos kuolemansyy on selvitetty ja lääkäri on antanut hautausluvan.
Jokainen saa järjestää omaiselleen sellaiset hautajaiset kuin haluaa, mutta vainajan toiveita täytyy kunnioittaa mahdollisuuksien mukaan. Eri uskontoihin kuuluvilla ihmisillä on erilaisia hautajaisperinteitä. Suomessa toimii paljon erilaisia hautaustoimistoja, jotka voivat auttaa. Hautaustoimistot ovat yrityksiä, jotka järjestävät hautajaisia. Hautajaiset voi järjestää myös itse.
Hautaus voi olla arkkuhautaus tai tuhkaus
Suomessa vainaja itse tai perhe päättävät, mitä ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen. Vainaja voidaan haudata arkussa tai ruumis voidaan polttaa. Arkkuhautaus on Suomessa yleistä. Arkussa ihmisen saa haudata vain hautausmaille, joilla on asianmukainen lupa.
Polttohautaus eli tuhkaus on yleistynyt viime vuosikymmeninä. Se on edullisin hautaustapa. Kun vainaja on tuhkattu, tuhkat viedään erityisessä astiassa eli tuhkauurnassa hautausmaalle haudattavaksi. Hautausmailla on erillinen alue, uurnalehto, johon uurnan voi haudata tai jossa tuhkan voi levittää maahan.
Jos vainaja tai vainajan perhe haluaa, tuhkan voi sirotella myös muualle, esimerkiksi perheen omalle maalle tai mereen. Jos perhe haluaa sirotella tuhkan jonkun toisen maalle tai vesialueelle, maan tai vesialueen omistajalta täytyy pyytää lupa. Tuhka täytyy lisäksi laittaa vain yhteen paikkaan eli sitä ei saa jakaa.
Eri uskontokunnilla on omia hautausmaita
Suomessa suurin osa hautausmaista on evankelisluterilaisen kirkon hautausmaita. Niihin saa kuitenkin haudata myös muihin uskontokuntiin kuuluvia. Useilla hautausmailla on omat alueet vainajille, jotka ovat olleet jonkin muun tai eivät minkään uskonnollisen yhteisön jäseniä.
Kunnilla voi olla myös omia hautausmaita eri uskonnollisille yhteisöille, esimerkiksi ortodoksinen, islamilainen tai juutalainen hautausmaa. Eri uskonnollisilla yhteisöillä tai uskonnottomien yhdistyksillä voi olla omia yksityisiä hautausmaita. Hautapaikoista ja käytännön asioista saa tietoa omasta uskonnollisesta yhteisöstä tai hautaustoimistosta.
Suomessa kuolleen ulkomaalaisen ruumis voidaan kuljettaa toiseen maahan
Jos ulkomaalainen kuolee Suomessa ja perhe haluaa kuljettaa vainajan ruumiin tai tuhkat toiseen maahan haudattavaksi, heidän kannattaa ottaa yhteyttä kohdemaan suurlähetystöön Suomessa. Joidenkin maiden suurlähetystöt avustavat perhettä vainajan kuljettamisessa. Perhe maksaa itse kuljetuksen.
Vainajalta jäänyt omaisuus siirtyy perintönä perillisille
Kun ihminen kuolee, häneltä jää usein omaisuutta, esimerkiksi rahaa tai asunto. Vainajan omaisuutta kutsutaan perinnöksi. Perintö jaetaan lain mukaan perillisten kesken. Perillisiä ovat lain mukaan ensisijaisesti vainajan lapset, tai jos joku heistä on kuollut, lapsenlapset, heidän lapsensa ja niin edelleen. Jos lapsia ei ole, perillisiä ovat aviopuoliso, vanhemmat, sisarukset, sisarusten lapset, isovanhemmat tai viimeisinä tädit, enot ja sedät. Vainajan serkut eivät enää ole perillisiä.
Ihminen voi myös ennen kuolemaansa laatia testamentin, jolla hän voi määrätä, kuinka hänen omaisuutensa jaetaan. Suomen laki määrää, että vainajan lapsille kuuluu kuitenkin aina vähintään puolet siitä määrästä, jonka he saisivat lain perusteella, jos testamenttia ei olisi. Näin on, vaikka vainaja testamentilla määräisi omaisuutensa jollekulle toiselle.
Suomessa on ollut yhtäläinen perintöoikeus vuodesta 1878 lähtien. Yhtäläinen perintöoikeus tarkoittaa, että naisilla ja miehillä on sama oikeus perintöön. Jos vainajalla ei ole perillisiä eikä hän ole tehnyt testamenttia, hänen omaisuutensa menee valtiolle.
Perukirjassa listataan vainajan varallisuus ja velat sekä perijät
Kun perintö jaetaan, järjestetään perunkirjoitus. Perunkirjoitus on tilaisuus, jossa selvitetään vainajan varat ja velat. Tilaisuuden järjestää tavallisesti vainajan leski tai lapset. Se täytyy järjestää kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta ja sinne täytyy kutsua kaikki vainajan perilliset.
Perunkirjoituksessa kirjoitetaan luettelo vainajan omaisuudesta eli kuolinpesästä. Luettelo vainajan omaisuudesta on perukirja. Perukirjan voi tehdä palkattu henkilö, esimerkiksi asianajaja, tai joku perillisistä. Perukirjaan merkitään vainajan varallisuus ja velat, tiedot hänen perillisistään ja testamentin sisältö, jos sellainen on.
Perintöveroa tulee maksaa, jos perintö ylittää tietyn rajan
Lopuksi vainajan omaisuus jaetaan perillisille, eli he saavat perinnön. Perillisen täytyy maksaa perintöveroa, jos perinnön arvo on yli 20 000 euroa. Suomessa on kaksi eri perintöveroluokkaa. Vainajan lähimmät sukulaiset, eli esimerkiksi lapset, lapsenlapset ja aviopuoliso, maksavat perinnöstään vähemmän veroja. Jos perijä on kaukaisempaa sukua tai ei ole sukua vainajalle ollenkaan, verot ovat korkeammat. Veroprosentti on myös sitä korkeampi, mitä suurempi perintö on.
Perilliset eivät ole vastuussa vainajalta jääneistä veloista, kunhan velat on asianmukaisesti merkitty perukirjaan.
- Lisätietoa läheisen kuolemaan liittyvistä hoidettavista asioista: Läheisen kuolema (suomi.fi) suomi, ruotsi, englanti
- Lisätietoa kuolemaan liittyvistä aiheista: Kun läheinen kuolee Suomessa (infofinland.fi)