Lapsen hoito ja kasvatus Suomessa 

Kaikilla lapsilla on yksi tai kaksi huoltajaa, joiden velvollisuus on huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Lapsilla on oikeus suojeluun ja huolenpitoon. Lapsilla on kuitenkin myös oikeus omiin mielipiteisiin ja siihen, että aikuiset ottavat ne huomioon tehdessään lasta koskevia päätöksiä. 

Suomessa ajatellaan, että lapsen on hyvä oppia itsenäisyyttä jo varhain. Lapset saavat myös esimerkiksi kulkea ulkona yksin nuorempina kuin joissain muissa maissa. Toisaalta Suomessa pidetään tärkeänä sitä, että lapset saavat leikkiä ja olla lapsia. Lapset ulkoilevat paljon, säästä riippumatta. 

Varhaiskasvatus on tarkoitettu 0–6-vuotiaille lapsille. Sen tarkoitus on muun muassa tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatuksessa lapset leikkivät, liikkuvat, ulkoilevat ja oppivat sosiaalisia taitoja. Maahan muuttaneet lapset oppivat varhaiskasvatuksessa ja koulussa suomen tai ruotsin kieltä. Kotona ja muualla perheen kanssa toimiessa on sen sijaan hyvä, että vanhemmat puhuvat lapselle omaa kieltään.

Alla olevassa videossa kerrotaan lapsen oikeuksista sekä lasten elämästä Suomessa.

Video: KotonaSuomessa Lasten oikeudet ja kasvattaminen (SUOMI) youtube.com suomi, ruotsi, englanti, kiina, tigrinja, ranska, sorani, viro, thai, dari, kurmandzi, somali, venäjä, arabia

Lapsen vanhemmat ovat yleensä myös hänen huoltajiaan

Lapsella voi Suomessa olla virallisesti yksi tai kaksi vanhempaa eli äitiä tai isää. Virallinen vanhemmuus perustuu usein biologiseen vanhemmuuteen, mutta joskus virallinen vanhempi voi olla joku muu kuin lapsen biologinen vanhempi. Näin voi olla esimerkiksi, jos sateenkaariperheessä elävällä lapsella on kaksi virallista äitiä, tai jos lapsen vanhemmuus on adoption kautta siirretty adoptiovanhemmalle tai -vanhemmille.

Virallinen, lain määrittämä vanhemmuus ei aina vastaa perheen elettyä todellisuutta. Nykyään Suomessa vanhemmuuden ajatellaan usein liittyvän enemmän perheenjäsenten välisiin tunnesiteisiin ja jaettuun elämään kuin pelkästään biologiaan tai viralliseen vanhemmuuteen. Käytännössä vanhemmuus on sitä, että hoitaa ja kasvattaa lasta, huolehtii hänen tarpeistaan ja rakastaa häntä. 

Kaikilla alle 18-vuotiailla lapsilla on myös yksi tai kaksi huoltajaa. Huoltajia ovat tavallisesti lapsen vanhemmat. Joskus huoltaja voi olla joku muu ihminen. Huoltaja päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta ja muista tärkeistä asioista. Suomen lain mukaan lapsen toivomuksia täytyy kuitenkin kuunnella häntä koskevissa asioissa. Lapsella täytyy olla turvallinen elinympäristö sekä myönteisiä ja läheisiä suhteita muihin ihmisiin. Huoltajan velvollisuus on huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja tasapainoisesta kehityksestä.

Kun lapsi täyttää 18 vuotta, hänestä tulee täysi-ikäinen. Sen jälkeen hän saa päättää itse kaikista omista asioistaan. Monet nuoret itsenäistyvät aikaisin ja muuttavat pois vanhempiensa luota. Suomen valtio tukee nuorten itsenäistymistä taloudellisesti. Kela maksaa esimerkiksi opintotukea omillaan asuvalle nuorelle enemmän kuin vanhempien luona asuvalle. Omillaan asuva nuori voi saada myös asumistukea. Useimmat nuoret aikuiset tarvitsevat kuitenkin edelleen tukea ja neuvoja vanhemmilta, perheeltä ja suvulta.

Lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimus on kansainvälinen sopimus, jossa valtiot ovat yhdessä sopineet kaikille lapsille kuuluvista oikeuksista. Lähes kaikki maailman maat ovat sitoutuneet noudattamaan sopimusta, myös Suomi.

Lapsen oikeuksien sopimus on laaja. Osa siihen sisältyvistä oikeuksista on yleisiä kaikille ihmisille kuuluvia ihmisoikeuksia. Osa on erityisesti lapsia koskevia lapsen kehitystä ja suojelua turvaavia oikeuksia. Valtioiden velvollisuus on huolehtia siitä, että sekä lapset että aikuiset ovat tietoisia lasten oikeuksista.

Sopimuksen mukaan kaikilla lapsilla on oikeus saada suojelua ja huolenpitoa. Lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Aikuisten velvollisuus on huolehtia siitä, että lasten oikeudet toteutuvat. Lapsia on suojeltava kaikelta, mikä uhkaa heidän oikeuksiensa toteutumista.

Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisimmät ajatukset liittyvät neljään yleisperiaatteeseen. Nämä ovat:

1. Syrjimättömyys. Syrjimättömyyden periaate tarkoittaa, että lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille. Kenenkään lapsen oikeuksia ei saa rajoittaa esimerkiksi hänen oman tai hänen vanhempiensa sukupuolen, kielen, uskonnon tai muun syyn takia.
2. Lapsen etu. Lapsen edun tulee aina olla ensisijaista. Tällä tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että lapsiin liittyviä päätöksiä tehdessään kaikkien viranomaisten tulee ensisijaisesti ottaa huomioon lasten etu. 
3. Oikeus elämään. Jokaisella lapsella on oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen. Tähän liittyy esimerkiksi se, että kaikilla lapsilla on yhdenvertainen oikeus tarvitsemaansa terveydenhoitoon.
4. Näkemysten huomioon ottaminen. Lapsella on oikeus saada oma näkemyksensä huomioonotetuksi. Jos lapsi kykenee muodostamaan näkemyksen häntä itseään koskevassa asiassa, hänellä on oikeus vapaasti ilmaista tämä näkemys. Lapsen oma näkemys tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Lasten kasvatusta ohjaavat käsitykset lapsista, lapsuudesta ja vanhemmuudesta

Suomalainen lapsikäsitys korostaa lasten omaa toimijuutta

Lapsikäsityksellä tarkoitetaan sitä, millaisia lasten ajatellaan olevan. Siihen liittyy myös se, millaiseksi ajatellaan lasten ja aikuisten välinen suhde. Se, millainen lapsikäsitys yhteiskunnassa on vallalla, näkyy siinä, miten lapsia arjessa kohdellaan. Sen lisäksi yhteiskunnan lapsikäsitys näkyy esimerkiksi lapsia koskevissa laeissa sekä koulujen opetussuunnitelmissa.

Suomessa lapset nähdään aktiivisina toimijoina. Lapset eivät ole siis vain aikuisten suojelun ja päätösten kohteita, vaan heillä on omia ajatuksia ja mielipiteitä, joita aikuisten tulee kunnioittaa. Vanhempien ja yhteiskunnan tulee tukea lasten kasvua itsenäisiksi ja vastuullisia päätöksiä tekeviksi yksilöiksi. 

Toisaalta lapsia ja lapsuuden ainutlaatuisuutta tulee myös suojella. Joskus vaatimus lasten mielipiteen kuuntelusta sekä vaatimus lasten suojelemisesta voivat olla ristiriidassa keskenään. Silloin aikuisten tulee arvioida, mikä on lopulta lapsen edun kannalta parasta.

Suomalaiseen lapsikäsitykseen liittyy myös ajatus leikin tärkeydestä. Leikin kautta lapset oppivat tärkeitä taitoja, mutta leikki on myös itsessään tärkeää. Leikki tuottaa lapselle iloa ja on tärkeä osa lapsena olemista. Kaikilla lapsilla on oikeus leikkiä. 

Nykyinen suomalainen vanhemmuusihanne korostaa rakastavaa vanhemmuutta

Vanhemmuusihanne eli ajatus siitä, millainen on hyvä vanhempi, on muuttunut ajan myötä. Nykyisin Suomessa ajatellaan yleisesti, että hyvä vanhempi on ennen kaikkea rakastava ja kärsivällinen. Hän viettää lapsen kanssa paljon aikaa. Aiemmin oli tavallisempaa korostaa kuria ja vanhemman auktoriteettia. Nykyään vanhemmat pyrkivät enemmän keskustelemaan lapsen kanssa ja selittämään, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla.

On monta tapaa olla hyvä vanhempi. Lapsen näkökulmasta on tärkeintä, että hän kokee olevansa rakastettu ja arvostettu omana itsenään. Lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja hänen perustarpeistaan huolehditaan. 

Alla olevassa videossa kerrotaan, miten maahanmuuttaneet vanhemmat voivat tukea lastaan, joka kasvaa suomalaisessa kulttuurissa.

Video: KotonaSuomessa Perheen hyvinvointi – Mielenterveyttä maahantuloon youtube.com arabia, dari, englanti, ukraina, venäjä, kongonswahili

Kaikki kuritusväkivalta on Suomessa kielletty

Kuritusväkivalta tarkoittaa sitä, että vanhempi tai joku muu käyttää väkivaltaa rangaistakseen lasta tai jotta lapsi käyttäytyisi halutulla tavalla. Kaikki kuritusväkivalta on Suomessa lailla kielletty. Kuritusväkivaltaa on sekä ruumiillinen kurittaminen että kuritukseen käytetty henkinen väkivalta. Ruumiillinen kurittaminen tarkoittaa kaikkea, minkä tarkoitus on tuottaa lapselle kipua, esimerkiksi lyömistä, hiuksista vetämistä, sormille näpäyttämistä tai vauvan ravistelemista. Henkinen väkivalta voi olla esimerkiksi lyömisellä uhkaamista, pilkkaamista tai tahallista huomiotta jättämistä. 

Kuritusväkivalta on haitallista lapsen kehitykselle. Lievänkin kuritusväkivallan haitat lapselle on osoitettu laajasti ja vakuuttavasti tutkimuksissa eri puolilla maailmaa. Voi vaikuttaa siltä, että kuritusväkivalta tehoaa ja muuttaa lapsen käytöstä, koska se aiheuttaa lapselle välitöntä kipua ja pelkoa. Pitkällä aikavälillä kurittaminen kuitenkin lisää lapsen aggressiivisuutta, pelkoja ja käytöshäiriöitä. Se on siten kaikissa muodoissaan tehoton ja haitallinen kasvatustapa. Kuritusväkivaltaa kokeneet lapset kasvavat huonommin voiviksi, sairaammiksi ja väkivaltaisemmiksi aikuisiksi kuin ne lapset, joita ei ole kuritettu.

Rajojen asettaminen lapselle voi olla joskus haastavaa. Kaikkien vanhempien pitää opetella keinoja, joilla lasta voi ohjata ja tarvittaessa rajoittaa ilman väkivaltaa. Vanhempien kannattaa opetella tunnistamaan omia tunteitaan, jotka voivat johtaa lapsen kurittamiseen. Nykyään ajatellaan, että lapsi oppii kunnioittamaan aikuista, joka kertoo hänelle selkeästi, millainen käytös on hyväksyttävää ja millainen ei. Hyvä vanhempi on johdonmukainen ja reilu. Hän kuuntelee lasta ja perustelee, miksi haluaa, että asiat tehdään tietyllä tavalla. 

Lasten elämä Suomessa on melko vapaata

Lapset ovat Suomessa varsin itsenäisiä

Suomessa yleisesti arvostetaan paljon sitä, että ihmiset ovat itsenäisiä ja pärjäävät omillaan. Tämä koskee myös lapsia. Pieniäkin lapsia kannustetaan tekemään asioita itse, esimerkiksi pukemaan itse ulkovaatteet päälle. Joskus tämä vaatii aikuisilta kärsivällisyyttä. Suomessa kuitenkin ajatellaan, että on tärkeää, että lapset oppivat ottamaan vastuuta omista asioistaan. Lapsi saa onnistumisen kokemuksia, kun hän oppii tekemään asioita itsenäisesti. 

Suomessa on myös yleistä, että lapset kulkevat yksin ulkona jo melko nuorina. On esimerkiksi hyvin tavallista, että seitsemänvuotiaat ekaluokkalaiset kävelevät koulumatkansa yksin. Tämä liittyy lasten itsenäisyyden arvostamiseen, mutta lasten itsenäisen kulkemisen mahdollistaa myös ympäristön turvallisuus ja se, että suurin osa lapsista käy koulua lähellä kotia. On kuitenkin tärkeää, että lapsille opetetaan, kuinka kulkea turvallisesti liikenteessä, ennen kuin he saavat liikkua ulkona yksin. 

Joskus lapsilta saatetaan odottaa liiankin paljon itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Täytyy muistaa, että lapset ovat yksilöitä. Toiset lapset ovat valmiimpia itsenäisyyteen jo nuorempina, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa. Aikuisen tehtävä on varmistaa, ettei lapselta vaadita enempää kuin mihin tämä on valmis.

Lasten on hyvä ulkoilla mahdollisimman paljon

Suomessa lapset ulkoilevat säästä ja vuodenajasta riippumatta. Esimerkiksi päiväkodissa vietetään yleensä paljon aikaa ulkona ja saatetaan käydä esimerkiksi metsässä retkellä. Lapsilla on oltava eri säihin sopivat ulkoiluvaatteet. Ulkoleikeissä likaantumista pidetään merkkinä siitä, että lapsilla on ollut hauskaa.

Ulkoilu on myös terveellistä. Lapsen kehitykselle on hyväksi, että hän juoksee, hyppii ja kiipeilee. Lapset ovat aikaisemmin Suomessa saaneet liikkua ympäristössä varsin vapaasti, mutta nykyisin lapset liikkuvat aivan liian vähän. Lapsia myös estetään turvallisuuden nimissä esimerkiksi kiipeilemästä ja leikkimästä fyysisiä leikkejä. On kuitenkin tärkeää, että lapsi saa tutkia ympäristöään ja kokeilla erilaisia tapoja liikkua. 

Ulkoilu ja liikkuminen ovat hyviä keinoja lapsille purkaa energiaa. Esimerkiksi ulkona liikkuminen koulun välitunnilla parantaa lasten keskittymiskykyä oppituntien aikana. Myös koulun liikuntatunnit ovat tärkeitä lapsen hyvinvoinnille ja sosiaalisille suhteille.

Ystävyyssuhteet toisten samanikäisten lasten kanssa ovat lapsille tärkeitä

Ystävyyssuhteita solmitaan esimerkiksi päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa. Lapset usein näkevät ystäviään myös iltaisin ja viikonloppuisin ja leikkivät yhdessä sisällä ja ulkona. Pienten lasten vanhemmat yleensä sopivat leikkitapaamisista ystävän vanhempien kanssa, mutta kouluiässä lapset alkavat järjestää tapaamisiaan itsenäisesti.

Suomessa lasten ja nuorten yökyläilyt toistensa kodeissa ovat tavallisia. Yökyläily tarkoittaa, että lapsi menee illalla ystävän luo ja viettää siellä yhden yön. Yökyläilyistä sovitaan vanhempien kesken, jotta tilanne on lapselle turvallinen ja vanhempi tietää, missä lapsi on ja kenen kanssa. Yökyläilyn avulla lapset ja nuoret vahvistavat ystävyyssuhteitaan. 

Myös syntymäpäiväkutsut ovat tärkeä päiväkoti-ikäisten lasten ja pienten koululaisten ystävyyssuhteiden luomisen ja ylläpitämisen keino. Syntymäpäiväkutsut voi järjestää kotona tai kodin ulkopuolella. Vieraat tuovat mukanaan pienen lahjan, mutta lahjojen ei oleteta olevan arvokkaita. Vanhemmat sopivat lapsen kanssa, kuinka monta vierasta voi kutsua. Joskus lapset saattavat käyttää syntymäpäiväkutsuille kutsumista tai kutsumatta jättämistä vallankäytön keinona kaverisuhteissaan. Vanhempien kannattaa varmistaa, ettei kutsuille ole kutsuttu esimerkiksi kaikkia paitsi yhtä koululuokan lapsista.

Nuoren itsemääräämisoikeus lisääntyy iän myötä

Kun lapsi tulee murrosikään, hän alkaa pikkuhiljaa irrottautua vanhemmistaan. Vanhempien on annettava nuorelle tilaa ja mahdollisuus kehittyä omaksi itsenäiseksi yksilökseen. Kun nuori kokee, että häneen luotetaan ja hän saa vastuuta, hän oppii toimimaan vastuullisesti. Samalla nuori kuitenkin yhä tarvitsee vanhempiaan ja näiden asettamia rajoja. 

Suomessa ajatellaan, että itsemääräämisoikeus koskee myös lapsia, siinä määrin kuin se on heidän ikänsä puolesta mahdollista. Kun lapsi kasvaa nuoreksi, myös itsemääräämisoikeus lisääntyy. Nuorella on oikeus esimerkiksi päättää itse, millaisia vaatteita hän käyttää, ketkä ovat hänen ystäviään ja mitä hän opiskelee. 

On hyvä, jos vanhemmat antavat nuorelle lisää vapautta sitä mukaa, kun hän kasvaa ja osoittaa, että osaa ottaa vastuuta itsestään. Esimerkiksi kotiintuloaika voi olla sitä myöhäisempi, mitä vanhempi nuori on.

Nuorta ei voi vaatia kertomaan kaikkea elämäänsä liittyvää vanhemmilleen. On kuitenkin tärkeää, että vanhemmat osoittavat kiinnostusta nuorta ja hänen elämäänsä kohtaan. Näin nuori kokee, että voi keskustella asioistaan vanhempiensa kanssa, jos hän haluaa. Parhaimmillaan perhe on turvallinen tuki ja alusta, josta nuori voi ponnistaa omaan elämäänsä. 

Lisätietoa eri ikäisen lapsen ja nuoren laissa säädettyjä oikeuksista ja velvollisuuksista: Lasten ja nuorten oikeudet ja velvollisuudet (infofinland.fi)

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus

Suurin osa lapsista on varhaiskasvatuksessa ennen kouluikää. Varhaiskasvatusta voi saada päiväkodissa, perhepäivähoitajan luona tai avoimessa varhaiskasvatuksessa. Perhepäivähoito tarkoittaa, että koulutettu hoitaja hoitaa lapsia omassa kodissaan.

Kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla on oikeus saada varhaiskasvatusta. Huoltajat päättävät, osallistuuko lapsi varhaiskasvatukseen ja miten osallistuminen tapahtuu. Varhaiskasvatus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja se on tärkeä vaihe lapsen kasvulle ja oppimiselle. Alle kouluikäisten, eli 0–6-vuotiaiden lasten varhaiskasvatus ei Suomessa ole koulumaista opiskelua. 

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on muun muassa edistää lapsen kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia. Varhaiskasvatuksessa lapsi oppii esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, oppimistaitoja ja itsestä huolehtimiseen liittyviä taitoja. Oppiminen tapahtuu lapsen ehdoilla leikkien ja tutkien. 

Kuusivuotiailla on velvollisuus osallistua ennen koulun aloittamista esiopetukseen, jota järjestetään yleensä päiväkodeissa tai kouluissa. Esiopetusta on neljästä viiteen tuntia päivässä. Loput vanhempien työpäivästä esiopetusikäinen lapsi voi olla varhaiskasvatuksessa.

Lisätietoa esiopetuksesta sivulla: Esiopetus ja perusopetus

Varhaiskasvatuspaikkaa haetaan kunnalta tai yksityisestä päiväkodista

Kun perhe haluaa lapselle varhaiskasvatuspaikan, heidän täytyy hakea sitä hakemuksella. Varhaiskasvatuspaikkaa voi hakea kunnan päiväkodeista tai perhepäivähoidosta, tai yksityisistä päiväkodeista. 

Normaalisti varhaiskasvatusta saa päivisin, esimerkiksi kello 6.30 ja 17.30 välillä. Tarkoitus ei ole, että lapsi olisi päiväkodissa koko tämän ajan, vaan lapsen hoitopäivän tulisi olla etenkin pienelle lapselle niin lyhyt kuin on vanhemmille mahdollista.

Joissakin päiväkodeissa voi saada varhaiskasvatusta myös muina aikoina, jos vanhemmat tekevät vuorotyötä tai yötyötä. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin annettavaa hoitoa kutsutaan vuorohoidoksi. Lapsella on oikeus vuorohoitoon silloin, jos kumpikaan huoltaja ei pysty työn tai opiskelun takia hoitamaan lasta iltaisin, öisin tai viikonloppuisin. Vuorohoitoa ei voi käyttää vanhempien loman, vapaapäivien tai sairausloman aikana.

Kunnallisessa varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatusmaksut riippuvat perheen tuloista, lasten määrästä ja lapsen varhaiskasvatuksessa viettämästä ajasta. Jos perheen tulot ovat alle laissa määritellyn tulorajan, maksua ei peritä lainkaan. Jos perheellä on monta lasta varhaiskasvatuksessa, he saavat sisaralennusta. Maksut vaihtelevat hieman eri kunnissa. Kunnallinen varhaiskasvatus on usein edullisempaa kuin yksityinen varhaiskasvatus.

Lisätietoa eri varhaiskasvatusvaihtoehdoista: Varhaiskasvatus (infofinland.fi)

Mitä varhaiskasvatuksessa tehdään?

Perhe voi tavallisesti käydä tutustumassa päiväkotiin tai perhepäivähoitoon ja varhaiskasvatuksen henkilöstöön ennen kuin lapsi aloittaa varhaiskasvatuksen. Kodin ja päiväkodin yhteistyö tukee lapsen kehitystä. Vanhemmat tapaavat henkilökunnan joka päivä, kun he vievät lapsen hoitoon ja hakevat hänet sieltä.

Varhaiskasvatuksessa lapsi saa kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Lapsen kielitaito kehittyy nopeasti ja hän oppii sosiaalisia taitoja. Lapset syövät varhaiskasvatuksessa aamupalan, lounaan ja välipalan, tai vuorohoidossa muita päivärytmiin kuuluvia aterioita. He leikkivät, ulkoilevat ja lepäävät.

Varhaiskasvatuksen tavoite on, että lapset oppivat aktiivisiksi, ja heille kehittyy into oppia uutta. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa ajatellaan, että lapsen kyky toimia ryhmässä ja oppia uutta kehittyy parhaiten, kun lapsi saa lempeää ohjausta. Tärkeitä asioita ovat leikki, liikkuminen, itseilmaisu ja muiden lasten kanssa oleminen.

Kaikki lapset ovat erilaisia. Siksi varhaiskasvatuksen henkilöstö ja vanhemmat tai huoltajat tekevät yhdessä lapselle oman varhaiskasvatussuunnitelman eli lapsen vasun. Päiväkoti järjestää vanhempien kanssa lapsen vasu-keskustelun, jossa yhdessä vahvistetaan suunnitelma. Lapsen vasu-keskustelussa vanhemmat ja opettaja puhuvat lapsesta. Samalla opettaja kirjoittaa suunnitelman, jossa kuvataan lapsen kehitystä, kasvua ja oppimista ja sitä, miten niitä voidaan tukea.

Kunnat, järjestöt, ja yritykset järjestävät lapsille myös avointa varhaiskasvatustoimintaa. Avoin varhaiskasvatus on esimerkiksi kerhoja, joissa järjestetään lapsille ohjattua leikkiä, laulua, askartelua ja muuta toimintaa. Osa kerhoista on sellaisia, joissa vanhempi on mukana lapsen kanssa, osassa lapsi jää kerhoon ilman vanhempia. Yritysten järjestämät kerhot ovat maksullisia. Avoin varhaiskasvatus on tarkoitettu kotihoidossa oleville lapsille.

Alla olevassa videossa kerrotaan lisää varhaiskasvatuksesta Suomessa.

Video: OPH Varhaiskasvatuksesta vanhemmille (youtube.com) suomi, ruotsi, englanti

Muutto Suomeen voi muuttaa perheen sisäisiä rooleja

Kun perhe muuttaa Suomeen ulkomailta, perheenjäsenten täytyy opetella paljon uusia asioita Suomesta ja uudesta ympäristöstään. On tärkeää, että vanhemmat tuntevat Suomen kulttuuria, arvoja ja yhteiskuntaa. Silloin he tietävät, miten Suomessa yleensä toimitaan. Tämä tieto ja ymmärrys auttaa perhettä voimaan hyvin ja kotoutumaan uuteen maahan. Vanhempien on myös helpompaa tukea lapsia menestymään Suomessa.

Kun perhe muuttaa Suomeen, lasten on hyvä päästä nopeasti kouluun tai varhaiskasvatukseen. Siellä lapsi opettelee suomen tai ruotsin kieltä ja saa ikäisiään kavereita. Sillä aikaa, kun lapset ovat varhaiskasvatuksessa tai koulussa, vanhemmilla on aikaa käydä töissä, hakea töitä, opiskella ja hoitaa omia ja perheen asioita.

Uudessa maassa perheen sisäiset roolit voivat joskus muuttua. Kaikki perheenjäsenet käyvät läpi samoja asioita uudessa maassa, mutta jokainen käsittelee ne omassa tahdissaan. Lapset saattavat sopeutua nopeammin kuin vanhemmat. Kun lapset omaksuvat koko ajan uusia arvoja ja tapoja, se voi aiheuttaa jännitteitä ja riitaa perheessä. On tärkeää, että vanhemmat keskustelevat keskenään ja lasten kanssa näistä asioista ja uuden ympäristön aikaansaamista tunteista. Ajan myötä on mahdollista löytää kaikille perheenjäsenille sopiva tapa elää Suomessa. 

Lisätietoa maahanmuuton vaikutuksista rooleihin sivulla Miltä tuntuu muuttaa uuteen maahan?

Myös parisuhteeseen saattaa tulla yllättäviä haasteita, kun koko perhe on uusien asioiden edessä. Miehen ja naisen roolit voivat Suomessa olla erilaiset kuin aiemmassa kotimaassa. Jos toinen puoliso on syntyjään suomalainen, asunut Suomessa pidempään tai muuten osaa jo uutta kieltä toista paremmin, hän pystyy auttamaan ja tukemaan kumppaniaan. On kuitenkin tärkeää, että molemmat ovat aktiivisia ja oppivat kieltä, jotta toisesta ei tule liian riippuvaista. Se vahvistaa myös parisuhdetta.

Joskus ihmisen on täytynyt muuttaa uuteen maahan yksin. Silloin ympärillä ei ole tuttua ja turvallista perhettä ja sukua. On tavallista, että ihmiseltä vie aikaa sopeutua isoihin muutoksiin sekä henkilökohtaisesti että perheen sisällä.

Lapsen monikielisyys on rikkaus

Kun perhe muuttaa Suomeen, on tärkeää, että kaikki perheenjäsenet oppivat suomen tai ruotsin kieltä. Vanhempien on tärkeää kannustaa lasta puhumaan koulussa suomea tai ruotsia. Joskus vanhemmat voivat ajatella, että lapset oppivat suomea tai ruotsia nopeammin, jos koko perhe puhuu kotona uutta kieltä. He saattavat ajatella, ettei vanhempien oman kielen osaamisesta ole lapselle hyötyä Suomessa.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että uuden kielen oppiminen on helpompaa, jos lapsi osaa hyvin omaa äidinkieltään. Oma äidinkieli on ihmisen tunteiden kieli. Siksi vanhempien ja lapsen vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää, että vanhemmat puhuvat lapselle sitä kieltä, jota he itse osaavat kaikkein parhaiten. Oma äidinkieli on myös osa ihmisen identiteettiä ja kulttuuria. Kaikilla lapsilla on oikeus oppia omaa kieltään ja olla siitä ylpeitä. Oman äidinkielen osaaminen auttaa myös pitämään yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. 

Perheessä voidaan käyttää monia kieliä. Lapset pystyvät oppimaan monia kieliä yhtä aikaa ja lapsella voi olla useampi kuin yksi äidinkieli. Tärkeintä on, että lapselle puhutaan ja luetaan ja että hänen kanssaan jutellaan mahdollisimman paljon, oli kieli mikä hyvänsä.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella Suomessa asuvalla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Oman äidinkielen opetusta voi saada myös koulussa.

Lisätietoa lapsen kielen oppimisesta: Monikielinen perhe, vuorovaikutus ja kielen oppiminen (hyvakysymys.fi) suomi, tekstitys: arabia, englanti, venäjä, somali

Alla olevalla videolla kolme nuorta kertoo, millaista on ollut kasvaa Suomessa kahdessa kulttuurissa.

Video: THL Lapsesta aikuiseksi kahden kulttuurin välissä – Mielenterveyttä maahantuloon lisämateriaali (youtube.com) arabia, dari, englanti, ukraina, venäjä, kongonswahili