Tapauskertomus
Maxilla on kahdenkymmenen vuoden työkokemus rakennusalalta toisesta EU-maasta. Tuttava houkutteli häntä Suomeen töihin. Max toivoi parempaa palkkaa, joten hän päätti lähteä. Max ei saanut työnantajalta Suomessa kirjallista työsopimusta, vaan töistä sovittiin suullisesti. Jonkun ajan kuluttua työnantaja lopetti palkan maksamisen työntekijöilleen, koska yritykselle tuli taloudellisia vaikeuksia. Ymmärrettyään, että palkkaa ei enää tulisi, Max kävi juttelemassa kaupungin neuvontapisteessä omakielisen neuvojan kanssa, ja häneltä saatujen tietojen avulla jäi pois töistä ja ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi sekä liittyi ammattiliittoon.
Työllisyyspalvelut ohjasivat Maxin kotoutumiskoulutukseen, koska hän ei osannut suomea juuri lainkaan. Rakennustyömaalla asiat olivat hoituneet omalla äidinkielellä tai joku työkaveri tulkkasi. Max oli luullut, ettei koskaan saisi maksamatta jääneitä palkkarahojaan. Pomolle puhuminen ja viestittely ei ollut auttanut. Pomo ilmoitti, että yritys oli menossa konkurssiin, eikä rahaa ollut.
Kotoutumiskoulutuksessa Max kuuli, että esimerkiksi työsuojeluviranomaisilta voisi saada ilmaiseksi neuvoja työsuhdeongelmissa. Puhelinneuvontapalvelu oli saatavilla vain suomeksi tai englanniksi, joten Maxille järjestettiin tulkki.
Max soitti tulkin kanssa työsuojeluviranomaisen puhelinneuvontaan. Ohjeista rohkaistuttuaan Max palasi omakielisen neuvojan luo, jonka kanssa he saivat tehtyä KEHA-keskukseen palkkaturvahakemuksen määräajassa. Puuttuvat rahat maksoi KEHA-keskus, joka peri ne myöhemmin työnantajan konkurssipesältä.
