Monenlaisia perheitä

Tavallisena perheenä pidetään usein perhettä, jossa on äiti, isä ja lapsia. Todellisuudessa perheet ovat kuitenkin hyvin monimuotoisia. Perhe voi olla pariskunta, jolla ei ole lapsia. Yksinhuoltajaperheessä on lapsia, mutta vain yksi vanhempi. Uusperheessä toisella tai molemmilla vanhemmilla voi olla lapsia aiemmasta suhteesta, ja lisäksi voi olla yhteisiä lapsia. Sateenkaariperheeksi taas kutsutaan perhettä, jossa yksi tai useampi vanhempi tai muu huoltaja kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.

Perheet myös muuttuvat jatkuvasti. Ihmiset muuttavat yhteen ja eroavat, he saavat lapsia, ja lapset muuttavat pois kotoa. Yhä useammat ihmiset Suomessa asuvat yksin.

Ydinperheeseen kuuluvat vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa

Yleisin lapsiperhemuoto Suomessa on ydinperhe eli kaksi vanhempaa ja heidän yhteiset lapsensa. Lapsiperheiden vanhemmista suurin osa on avioliitossa keskenään. Kuitenkin sellaisten perheiden osuus, joissa vanhemmat eivät ole naimisissa, on tasaisesti kasvanut. Vain hyvin pieni osa ihmisistä Suomessa asuu perheissä, joihin kuuluu enemmän kuin kaksi sukupolvea. Tämä tarkoittaa perhettä, jossa vähintään yksi isovanhempi asuu lastensa ja lastenlastensa kanssa. 

Ydinperheen lisäksi Suomessa on monia muitakin tapoja elää perhe-elämää.

Pariskunta voi olla lapseton omasta tahdostaan tai vastoin tahtoaan 

Kun puhutaan perheestä, ajatellaan usein lapsiperhettä. On kuitenkin tavallista, että perheeseen kuuluu vain kaksi aikuista. Kaikki pariskunnat eivät halua lapsia ja monet ovat tyytyväisiä elämäänsä ilman lapsia. 

Jotkut pariskunnat eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat. Heille on tarjolla hedelmöityshoitoja, jotka parantavat todennäköisyyttä tulla raskaaksi ja saada lapsia. Pariskunnat voivat harkita myös lapsen adoptoimista. Adoptiolapsi on biologisesti jonkun toisen lapsi, mutta adoption eli lapseksi ottamisen kautta hän saa uudet vanhemmat. Suomessa lapsi adoptoidaan usein ulkomailta. Adoptioprosessi on laissa määritelty. Se alkaa lakisääteisellä adoptioneuvonnalla, jossa kartoitetaan perheen elämäntilanne.

Lapselle tai nuorelle voi tarjota kodin myös ryhtymällä sijaisvanhemmaksi. Sijaisvanhempi ottaa hoitoonsa lapsen, jonka ei jostain syystä ole turvallista asua omien vanhempiensa luona. Lapsi on sijaisvanhempien hoidossa toistaiseksi ja joskus siihen asti, että hän on täysi-ikäinen.

Yksinhuoltajaperheessä on vain yksi vanhempi

Kun perheeseen kuuluu lapsia, mutta vain yksi aikuinen, puhutaan yksinhuoltajaperheestä. Yksinhuoltaja on yleensä joko eronnut tai leski. Joskus yksinhuoltaja on hankkinut lapsen yksin, eli perheeseen on aina kuulunut vain yksi vanhempi. Yksin elävät naiset voivat Suomessa saada hedelmöityshoitoja luovutetuilla siittiöillä ilman puolisoa.

Yksinhuoltajuuden yleisin syy on ero. Eron jälkeen vanhemmat voivat sopia erilaisista lapsen asumis- ja huoltojärjestelyistä. Useimmiten lapset jäävät eron jälkeen asumaan äidin kanssa, ja siksi suurin osa yksinhuoltajista on naisia. Suomessa on myös yksinhuoltajaisiä. 

Tavallisesti lapset viettävät eron jälkeen aikaa molempien vanhempien kanssa. Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Nykyään on yhä yleisempää, että vanhemmilla on eron jälkeen yhteishuoltajuus ja lapset asuvat vuorotellen kummankin vanhemman luona. Tämä vahvistaa molempien vanhempien roolia lasten elämässä ja edistää osaltaan tasa-arvoa, kun kumpikin vanhempi kantaa yhtä paljon vastuuta. Virallisesti lapsella voi kuitenkin olla vain yksi osoite.

Etävanhemman eli vanhemman, jonka luona lapset eivät pääasiallisesti asu, täytyy osallistua lapsen elatukseen, eli lapsen elämisen ja asumisen maksamiseen. Näin on riippumatta siitä, asuvatko lapset välillä hänen kanssaan vai eivät. Joskus yksinhuoltaja voi olla yksin vastuussa lapsesta.

Lastenhoidon ja työssäkäynnin yhdistäminen voi olla haastavaa yksinhuoltajalle. Rahatilanne voi olla tiukka, ja lasten hoitaminen yksin voi välillä olla henkisesti raskasta. Suomen valtio tukee yksinhuoltajia, jotta yksinhuoltajaperheet eivät olisi muita heikommassa asemassa. Esimerkiksi joissakin Kelan tuissa on yksinhuoltajakorotus, eli yksinhuoltajaperheen tuki on vähän korkeampi kuin kahden vanhemman perheillä.

Uusperheessä on lapsia vanhempien aiemmista liitoista

Suomessa on tavallista, että eronneet ihmiset löytävät uuden puolison, muuttavat yhteen ja usein myös menevät uudestaan naimisiin. Uusperhe tarkoittaa perhettä, jossa on lapsia toisen tai molempien vanhempien entisistä liitoista. Uusperheessä voi olla myös yhteisiä lapsia. Usein uusperheiden lapsilla voi olla kaksi kotia. Silloin lapset asuvat osan ajasta toisen vanhemman luona.

Uusperheet ovat yleistyneet Suomessa viime vuosikymmenien aikana. Nykyään alle 18-vuotiaista lapsista joka kymmenes elää uusperheessä. 

Sateenkaariperheessä yksi tai useampi vanhempi kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön

Suomessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten perheitä kutsutaan sateenkaariperheiksi. Sateenkaari on seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen tunnus. Sateenkaariperheitä on erilaisia. Perheessä voi olla esimerkiksi kaksi äitiä ja lapsia.

Sateenkaariperheet saavat lapsia erilaisin tavoin. Suomessa myös naispari voi saada hedelmöityshoitoja luovutetuilla siittiöillä. Toisella puolisolla voi olla lapsia aiemmasta suhteesta. Lapsia voidaan myös saada vaikka ystävän tai toisen pariskunnan kanssa niin, että lapsen kasvatukseen osallistuu useampi kuin kaksi aikuista. 

Suomessa on tehty pitkään töitä sen eteen, että seksuaalivähemmistöillä ja sateenkaariperheillä olisi samat oikeudet kuin miehen ja naisen muodostamilla perheillä. Ihmisten asenteet ovat vähitellen muuttuneet hyväksyvämmiksi. Vuonna 2017 voimaan tullut tasa-arvoinen avioliittolaki on parantanut sateenkaariperheiden ja niissä elävien lasten oikeuksia lain edessä.

Kumppanuusvanhemmat eivät ole koskaan olleet keskenään parisuhteessa

Kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa sitä, että kaksi ihmistä päättää ryhtyä vanhemmiksi yhdessä ilman, että he ovat parisuhteessa. Lapsi asuu usein vuorotellen kummankin vanhemman luona. 

Joskus kumppanuusvanhemmat ovat olleet ystäviä jo ennen kuin he päättävät alkaa yhdessä vanhemmiksi. Joskus taas yksinelävät ihmiset, jotka toivovat lasta, etsivät tarkoituksella toista samassa tilanteessa olevaa ihmistä. Tarkoitus ei ole romanttisen kumppanin löytäminen, vaan yksinomaan lapsen kasvattaminen yhdessä. Kumppanuusvanhemmuus on vielä melko harvinainen mutta viime aikoina hiukan yleistynyt perhemuoto.

Yksin elävät ovat moninainen joukko

Lähes yksi neljäsosa Suomen asukkaista asuu yksin. Sen lisäksi on ihmisiä, jotka eivät asu perheen kanssa, mutta eivät myöskään yksin. He voivat esimerkiksi jakaa asunnon kavereiden kanssa.

Yksinasuminen on Suomessa erityisen tavallista toisaalta nuorten ja toisaalta eläkeikäisten keskuudessa. Suomessa nuoret muuttavat omilleen aiemmin kuin monissa muissa maissa, keskimäärin 21-vuotiaina. Naiset muuttavat omilleen usein nuorempina kuin miehet. Suomessa arvostetaan nuorten itsenäisyyttä. Hyvinvointivaltion tuki esimerkiksi opiskelijoille myös mahdollistaa sen, että nuorille on taloudellisesti mahdollista muuttaa omaan asuntoon.

On tavallista, että esimerkiksi opiskelijat asuvat yksin pienissä yksiöissä. Aiemmin oli yleisempää, että opiskelijat asuivat yhteisasunnoissa, joissa he jakoivat keittiön ja kylpyhuoneen muiden asukkaiden kanssa. Jotkut kuitenkin valitsevat muuttaa yhteen kavereidensa kanssa. Kimppa-asuminen voi esimerkiksi mahdollistaa asumisen asuinalueella, jossa yksin asuminen olisi liian kallista. Se tuo elämään myös yhteisöllisyyttä.

Nuorten lisäksi yksin asuvat aikuiset, joilla ei ole puolisoa tai kotona asuvaa lasta. Etenkin iäkkäät naiset asuvat usein yksin sen jälkeen, kun ovat jääneet leskeksi puolison kuoltua. Vaikka ihminen asuu yksin, hänellä on yleensä läheisiä, kuten omat vanhemmat, aikuiset lapset, muita sukulaisia tai tärkeitä ystäviä. Yksinasumiseen voi liittyä myös yksinäisyyttä.