Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat Suomen lainsäädännössä keskeisiä arvoja. Niitä edistämään on säädetty tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvien syiden perusteella ja yhdenvertaisuuslaki esimerkiksi iän, kansalaisuuden, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Näiden lakien toteutumista valvovat tasa-arvovaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta rikkovissa teoissa tai käytännöissä voi joskus olla kyse laittomasta syrjinnästä. Jos minkä tahansa rikoksen motiivina on viha tai negatiiviset asenteet jotain tiettyä ihmisryhmää kohtaan, on kyse viharikoksesta. Vihamotiivi voi koventaa rikoksesta saatavaa rangaistusta.

Esimerkkejä syrjinnästä ja viharikoksista ovat rasistinen syrjintä ja rasistiset rikokset. Rasismi on ajatusmalli ja yhteiskunnallinen järjestelmä, joka asettaa jotkut ihmiset eriarvoiseen asemaan esimerkiksi heidän ihonvärinsä, uskontonsa tai äidinkielensä vuoksi. Rasismi ilmenee ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnan rakenteissa. Se voi myös olla sisäistettyä eli rasismia kokeva ihminen on saattanut oppia uskomaan, että rasismi on hyväksyttävää.

Alla olevassa videossa käydään läpi, mitä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittavat yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä ja miten niitä pyritään Suomessa edistämään:

Video: KotonaSuomessa Ihmisoikeudet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus (SUOMI) (youtube.com) suomi, ruotsi, englanti, kiina, tigrinja, ranska, sorani, viro, thai, dari, kurmandzi, somali, venäjä, arabia

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa turvataan lainsäädännöllä

Suomalaisen yhteiskunnan perusta on kansalaisten yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo. Jokainen yhteiskunnan jäsen on vastuussa siitä, että nämä arvot toteutuvat yhteiskunnassa. Myös lainsäädäntö turvaa näiden arvojen toteutumista.

Suomen lainsäädännössä tasa-arvo tarkoittaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Siihen kuuluu myös sukupuolen moninaisuus. Tasa-arvolain tarkoituksena on varmistaa, että ketään ei aseteta eri asemaan sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja että heillä on samat oikeudet riippumatta mistään heidän ominaisuudestaan. Suomen lainsäädännössä puhutaan yhdenvertaisuudesta, kun tarkoitetaan, että kaikki ovat samanarvoisia riippumatta esimerkiksi kansalaisuudesta, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Yhdenvertaisuuslaki pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta ja ehkäisemään syrjintää. 

Tasa-arvolaki turvaa sukupuolten välistä tasa-arvoa

Tasa-arvolaki säädettiin Suomessa vuonna 1987. Tasa-arvolain mukaan sukupuolet ovat tasa-arvoisia eikä ketään saa syrjiä sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Kaikilla viranomaisilla, työnantajilla ja koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjillä on velvollisuus edistää tasa-arvoa. Tasa-arvolain toteutumista valvoo Suomessa tasa-arvovaltuutettu.

Lisätietoa tasa-arvovaltuutetusta: Tasa-arvo.fi suomi, ruotsi, englanti, pohjoissaame, osin myös: selkosuomi, viro, somali, arabia, venäjä

Tasa-arvon edistämisen ja syrjinnän estämisen lisäksi tasa-arvolaki parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain mukaan työntekijää ei saa esimerkiksi jättää palkkaamatta tai irtisanoa työstä siksi, että hän on raskaana. Kun työnantaja palkkaa uusia työntekijöitä, valinta täytyy tehdä työntekijän ansioiden mukaan. Työntekijää ei saa valita sukupuolen perusteella. Miehille ei myöskään saa esimerkiksi maksaa korkeampaa palkkaa siksi, että he ovat miehiä. Lain mukaan samasta ja samanarvoisesta työstä kuuluu maksaa samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. 

Tasa-arvolaissa syrjintä tarkoittaa, että jotakuta kohdellaan huonommin kuin toisia jostain sukupuoleen liittyvästä syystä. Syrjintä voi tapahtua:

• sukupuolen takia
• sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella
• raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä
• vanhemmuuden takia, eli koska hänellä on lapsia tai hän on raskaana
• perheen huoltovelvollisuuden takia, eli koska hän esimerkiksi pitää vanhempainvapaata
• muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella.

Myös seksuaalinen tai sukupuolen perusteella tapahtuva häirintä on tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää. 

Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa sitä, miten ihminen itse kokee omaa sukupuolensa. Se ei välttämättä ole sama kuin ihmisen syntymässä määritelty sukupuoli. Sukupuolen ilmaisu tarkoittaa sukupuolen tuomista esiin esimerkiksi käytöksellä tai pukeutumisella. 

Lisätietoa sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen moninaisuudesta sivulla Tasa-arvo ja sukupuolinormit perheissa ja yhteiskunnassa

Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän esimerkiksi alkuperän tai vammaisuuden perusteella

Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuonna 2015. Lain tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Laki tekee myös helpommaksi puuttua syrjintään, kun sitä tapahtuu.

Yhdenvertaisuuslain mukaan kaikilla ihmisillä täytyy Suomessa olla samat mahdollisuudet opiskella, tehdä työtä ja saada palveluja. Lain mukaan viranomaisten täytyy edistää yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan.

Laki kieltää syrjinnän, jonka perusteena on ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen tai muu ihmisen ominaisuuksiin liittyvä syy. Kukaan ei saa joutua muita huonompaan asemaan näiden syiden takia. Yhdenvertaisuuslain toteutumista valvoo Suomessa yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Lisätietoa yhdenvertaisuusvaltuutetusta Yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi suomi, ruotsi, englanti, pohjoissaame, osin myös: somali, saksa, viro, espanja, ranska, venäjä, portugali, turkki, albania, arabia, farsi, vietnam, tagalog, kurdi, romania, puola, bosnia, serbia, kroatia, ukraina, inarinsaame, koltansaame, kiina, thai, nepali, bengali, urdu

Yhdenvertaisuus ei käytännössä aina toteudu

Syrjintä voi olla rikos

Syrjintä tarkoittaa sitä, että tiettyä ihmistä tai ryhmää kohdellaan huonommin kuin muita. Syrjintää on myös se, jos näennäisen tasapuolinen sääntö tai käytäntö käytännössä johtaa siihen, että joku ihminen tai ryhmä joutuu muita heikompaan asemaan, eikä säännölle tai käytännölle ole hyväksyttävää perustetta. Syrjintä voi joissain tapauksissa olla rikos.

Aina erilainen kohtelu ei kuitenkaan ole syrjintää, jos se perustuu lakiin tai siihen on hyväksyttävät syyt. Tällöin puhutaan positiivisesta erityiskohtelusta, joka tarkoittaa, että joku ihminen tai ryhmä saa erityistä tukea. Positiivista erityiskohtelua voi olla esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus tai nuorten työllistämistuki. Sen tarkoitus on tasoittaa eroja ihmisten mahdollisuuksissa. Tavoite on, että kaikilla on samat mahdollisuudet saada koulutusta, käydä työssä ja osallistua yhteiskunnalliseen elämään.

Jos kokee, epäilee tai todistaa syrjintää, voi olla yhteydessä tasa-arvovaltuutettuun tai yhdenvertaisuusvaltuutettuun, riippuen syrjinnän perusteesta.

Lisätietoa yhdenvertaisuudesta ja syrjinnästä työssä sivulla Lait ja säännöt työssä

Lisätietoa yhdenvertaisuudesta työnhaussa sivulla Miten hakea töitä Suomessa

Jos on sitä mieltä, että esimerkiksi perhe- ja sosiaalipalvelujen, terveydenhuollon, koulun tai jonkun muun viranomaisen toiminnassa on tapahtunut virhe tai laiminlyönti, voi olla yhteydessä aluehallintovirastoon.

Lisätietoa aluehallintovirastosta: Valvonta ja kantelut (avi.fi) suomi, ruotsi, englanti

Viharikoksia ovat rikokset, joiden motiivina on viha jotain ihmisryhmää kohtaan

Viharikoksessa ihminen, ryhmä, omaisuus, instituutio tai näiden edustaja joutuu rikoksen kohteeksi jonkun heihin liitetyn ominaisuuden vuoksi. Ominaisuus voi olla esimerkiksi etninen alkuperä, sukupuoli-identiteetti tai vammaisuus. Viharikoksen motiivina on usein ennakkoluulo tai viha jotakin tiettyä ihmisryhmää kohtaan. 

Mikä tahansa rikos voi olla viharikos. Oleellista on, mistä syystä rikos on tehty. Viharikos voi siis olla esimerkiksi pahoinpitely, kunnianloukkaus tai vahingonteko. Esimerkiksi jos joku rikkoo auton ikkunat, koska auton omistaja kuuluu eri uskontoon kuin vahingontekijä, kyse on viharikoksesta. Ominaisuuden ei tarvitse olla todellinen, vaan rikoksentekijän oletus uhrista riittää. Jos rikos on viharikos, siitä voi saada kovemman rangaistuksen kuin samasta rikoksesta muuten.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ilmenee rasismia monilla eri tasoilla

Rasismi on ajatusmalli, jossa ihmisryhmiä määritellään alempiarvoiseksi esimerkiksi alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Rasistiset asenteet voivat ilmetä tietoisina tekoina ja sanoina, mutta ne voivat myös olla tiedostamattomia käyttäytymistä ohjaavia ajatusmalleja. Rasismia määritellään eri tavoin eri yhteyksissä. 

Rakenteellinen rasismi

Rakenteellinen rasismi on yhteiskunnan ja eri instituutioiden käytännöissä, rakenteissa ja säännöissä syntyvää rasismia. Sitä voi ilmetä esimerkiksi työelämässä, koulutuksessa ja palveluissa. Rakenteellinen rasismi voi näkyä syrjivinä tekoina, mutta myös toimintatapoina ja prosesseina, jotka syrjivät tiettyjä ihmisryhmiä joko välittömästi tai välillisesti. Rakenteellinen rasismi voi tulla esiin myös esimerkiksi vitseissä tai mainoksissa. Rakenteellista rasismia ei usein ole helppo tunnistaa, vaan se voi olla tiedostamatonta. Kyse ei ole vain yksittäisistä teoista, vaan laajasta, koko yhteiskuntaa koskevasta ilmiöstä.

Vuorovaikutuksessa ilmenevä rasismi ja mikroaggressiot

Vuorovaikutuksessa ilmenevä rasismi voi ilmetä esimerkiksi huuteluna, nimittelynä, eleinä, poissulkemisena, rasististen käsitteiden tai ilmauksien käyttämisenä tai mikroaggressioina. Mikroaggressiot ovat esimerkiksi ulkonäköön tai käyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä tai kommentteja, jotka saattavat olla tahattomia ja hyväntahtoisia, mutta jotka silti vahvistavat ja ylläpitävät rasistisia tai muita syrjiviä stereotypioita. Ne ylläpitävät ajatusta siitä, että henkilö poikkeaa normista eli siitä, millainen esimerkiksi tietyssä asemassa olevan tai tiettyä kieltä puhuvan ihmisen odotetaan olevan. 

Sisäistetty rasismi ja vähemmistöstressi

Toistuva vuorovaikutuksessa ilmenevä rasismi ja mikroaggressiot voivat synnyttää vähemmistöstressiä. Se syntyy koetuista syrjinnän ja rasismin kokemuksista tai niiden uusiutumisen pelosta eri tilanteissa. Vähemmistöstressi heikentää ihmisen hyvinvointia. Se voi myös johtaa sisäistettyyn rasismiin eli siihen, että rasismia kokeva alkaa itse uskoa olevansa jollain tapaa muita huonompi. Se voi vaikuttaa heikentävästi itsetuntoon ja käsityksiin omista kyvyistä. Sisäistetty rasismi syntyy usein sen seurauksena, että ympäristö ei puutu rasistisiin tilanteisiin vaan tuntuu hiljaisesti hyväksyvän rasismin.

Lisätietoa ja ohjeita rasistisen rikoksen uhriksi joutuneelle: Rasistiset rikokset (riku.fi) suomi, ruotsi, englanti, arabia, viro, venäjä, somali

Rasismi on aina väärin, vaikka se ei täyttäisikään syrjinnän tai rikoksen tuntomerkkejä. Eriarvoistavan käytöksen tai käytännöt voi ottaa puheeksi esimerkiksi työpaikalla esihenkilön, oppilaitoksessa opettajan tai viranomaispalveluissa kyseisen viranomaisen kanssa. Järjestöillä on myös tarjolla tukipalveluja tai vertaistukea rasismia kokeneille.