Oikeusprosessi - yhteiskuntaorientaatio.fi
Oikeusprosessi alkaa esitutkinnasta ja päättyy tuomioon
Suomessa tuomioistuin arvioi, mikä on lain mukainen ratkaisu ristiriitatilanteisiin tai onko tapahtunut rikos. Se voi myös määrätä rangaistuksia. Rikoslaki määrittelee, millaisista teoista saa rangaistuksen ja millainen rangaistus voi olla.
Joskus oikeusprosessit voivat olla pitkiä. Esimerkiksi oikeudenkäyntiaikaa voi joutua odottamaan, sillä tuomioistuimet voivat olla ruuhkautuneita.
Esitutkinnassa poliisi selvittää, onko rikosta tapahtunut
Jos poliisilla on syytä olettaa, että on tapahtunut rikos, aloitetaan esitutkinta. Esitutkinnan aikana poliisi selvittää tarkemmin, mitä on tapahtunut. Jos esitutkinnan perusteella rikos on tapahtunut, poliisi siirtää asian syyttäjälle. Poliisi voi myös määrätä tekijälle sakkoja tai ehdottaa osapuolille sovittelua.
Jos kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos, poliisi tutkii rikoksen, vaikka rikoksen uhri ei vaadi sitä. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi henkirikokset tai pahoinpitelyt.
Jos kyseessä on asianomistajarikos, poliisi tutkii rikosta vain, jos asianomistaja sitä itse haluaa. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi kunnianloukkaus tai kotirauhan rikkominen.
Joskus osapuolet voivat sopia asian sovittelussa
Sovittelu tarkoittaa sitä, että asiasta ja esimerkiksi korvauksen maksamisesta sovitaan osapuolten kesken, eikä asiaa käsitellä tuomioistuimessa. Sovittelu on aina vapaaehtoista. Lisäksi sovittelutoimisto arvioi, sopiiko asia sovittelulla ratkaistavaksi. Sovittelussa on aina mukana koulutetut sovittelijat, joiden tehtävä on huolehtia, että molemmat osapuolet hyväksyvät sovittelun ratkaisun. Sovittelun lopputulos on osapuolia oikeudellisesti sitova.
Syyttäjä päättää, nostetaanko syyte
Kun poliisi on siirtänyt asian syyttäjälle, syyttäjä tutkii tapauksen ja päättää, eteneekö asia tuomioistuimeen. Syyttäjä voi päättää, että syytettä ei nosteta, jos esimerkiksi rikos on vähäinen tai siitä on jo tehty sovinto. Syyttäjä voi myös määrätä tekijälle sakkoja tai ehdottaa osapuolille sovittelua.
Oikeudessa osapuolet saavat esittää näkemyksensä tapahtuneesta
Jos syyttäjä nostaa syytteen, asia käsitellään tuomioistuimessa eli oikeudessa. Tuomioistuin ratkaisee erimielisyyksiä ja päättää, onko lakia rikottu.
Ensimmäinen oikeusaste on käräjäoikeus, joka antaa asiasta tuomion. Käräjäoikeuden käsittely voi olla suullinen tai kirjallinen. Suullisessa oikeudenkäynnissä osapuolet (syytetty, asianomistaja eli uhri ja syyttäjä) kertovat omasta näkökulmastaan, mitä on tapahtunut.
Oikeudenkäynnissä oikeus voi kuulla asiantuntijoita ja todistajia. Osapuolet voivat käyttää avustajaa oikeuden istunnon aikana. Joskus oikeus voi kuulla todistajaa myös puhelimessa tai videoyhteyden välityksellä.
Jos todistaja pelkää, oikeus voi kuulla häntä eri aikaan kuin syytettyä tai sermin takaa. Silloin todistajan ei tarvitse nähdä tai tavata syytettyä oikeudessa. Äärimmäisessä tapauksessa todistaja voi päästä todistajansuojeluohjelmaan, jossa hän voi tilapäisesti saada uuden nimen ja asuinpaikan.
Jos on tyytymätön oikeuden päätökseen, voi valittaa korkeampaan oikeusasteeseen
Jos ihminen on tyytymätön käräjäoikeuden päätökseen, hän voi tehdä valituksen seuraavaan oikeusasteeseen, joka on hovioikeus. Hovioikeus käsittelee valitukset käräjäoikeuden päätöksistä. Joskus hovioikeus voi muuttaa käräjäoikeuden päätöstä.
Jos osapuolet eivät ole tyytyväisiä hovioikeuden päätökseen, he voivat hakea valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on Suomessa viimeinen ja ylin oikeusaste. Korkein oikeus käsittelee vain sellaisia tapauksia, jotka ovat saaneet valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Valituslupa annetaan vain harvoin.
Korkein oikeus käsittelee yhteiskunnallisesti tärkeitä tapauksia. Sellaisia ovat muun muassa tapaukset, joista ei ole aikaisemmin tehty oikeuden päätöksiä ja jotka voivat myöhemmin olla ennakkotapauksia. Käräjäoikeudet ja hovioikeudet noudattavat yleensä ennakkotapauksia, kun ne päättävät tuomioista seuraavissa samanlaisissa tapauksissa.
Jos kokee, että ei ole tullut suomalaisessa oikeuskäsittelyssä kohdelluksi ihmisoikeuksien edellyttämällä tavalla, voi vielä tehdä omasta oikeuskäsittelystään valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Valituksen voi tehdä, jos kaikki kotimaiset oikeuskeinot on asiassa käytetty.
Oikeudenkäyntikulujen maksaja voi riippua tapauksen lopputuloksesta
Oikeudenkäyntiin liittyviä kuluja ovat oikeudenkäyntimaksu, avustajien eli esimerkiksi asianajajien palkkiot sekä todistajille maksetut korvaukset.
Riita-asioissa eli yksityishenkilöiden tai esimerkiksi yritysten välisissä erimielisyyksissä riidan hävinnyt osapuoli joutuu usein maksamaan myös toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Joskus kumpikin osapuoli vastaa omista kuluistaan. Pelko korkeista kuluista voi joskus estää ihmisiä viemästä riita-asioita oikeuteen.
Rikosasioissa oikeus usein määrää syytetyn maksamaan oikeudenkäyntikulut, jos hänet todetaan syylliseksi. Jos syytetty todetaan syyttömäksi, hän voi hakea korvausta oikeudenkäyntikuluihinsa.
Rangaistukset vaihtelevat rikoksen mukaan
Viranomaiset, poliisi, syyttäjä ja tuomioistuimet voivat määrätä rangaistuksia, jos joku syyllistyy rikokseen.
Jos rikos ei ole kovin vakava, rangaistus voi olla sakko, joka maksetaan valtiolle. Muita tavallisia rangaistuksia Suomessa ovat vankeus, yhdyskuntapalvelu tai valvontarangaistus. Vankeus voi olla ehdotonta vankeutta, jolloin rangaistus suoritetaan vankilassa, tai ehdollista vankeutta. Ehdollinen vankeus tarkoittaa, että tuomittu ei joudu suoraan vankilaan, vaan hänelle määrätään koeaika. Jos ei koeaikana syyllisty uusiin rikoksiin, ei joudu suorittamaan tuomiota vankilassa.
Rangaistuksen lisäksi voi joutua maksamaan vahingonkorvausta uhrille. Rikoksesta tuomittu ulkomaan kansalainen voidaan joissain tapauksissa karkottaa Suomesta. Tällöin hänen oleskelulupansa raukeaa ja hänen täytyy poistua Suomesta.
Suomessa ei ole käytössä kuolemanrangaistusta.
Rikosrekisteriin tulee merkintä tuomioista
Jos ihminen tekee rikoksen, siitä tulee hänelle merkintä rikosrekisteriin. Rikosrekisteri on tietokanta, jossa on tiedot kaikista, jotka on tuomittu rikoksesta. Sakoista ei yleensä tule merkintää rikosrekisteriin, mutta kaikista muista tuomioista tulee merkintä.
Rikosrekisterimerkintä voi estää oleskeluluvan tai joidenkin työpaikkojen saamisen, tai ainakin se vaikeuttaa niiden saamista. Se, kuinka kauan tiedot pysyvät rikosrekisterissä, riippuu rangaistuksen ankaruudesta.
Lasten ja nuorten tekemät rikokset käsitellään eri tavoin kuin aikuisten tekemät
Alle 15-vuotiaat lapset eivät ole Suomessa rikosoikeudellisessa vastuussa. Jos he tekevät rikoksen, he eivät joudu oikeuteen. Heilläkin on silti korvausvastuu, eli heidän täytyy korvata vahingot, joita he aiheuttavat. Korvattavia vahinkoja voivat olla esimerkiksi rikottu omaisuus tai toiselle ihmiselle aiheutettu vamma tai kärsimys. Usein lapsi käytännössä maksaa korvaukset vasta aikuisena, kun hän alkaa saada työtuloja.
Jos alle 15-vuotias tekee rikoksen, hänestä tehdään lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoitus tarkoittaa ilmoitusta sosiaaliviranomaisille. Sosiaaliviranomaiset tutkivat lapsen tilanteen ja selvittävät, miten häntä voi auttaa. Vakavimmissa tapauksissa lapsi voidaan ottaa huostaan ja esimerkiksi sijoittaa suljettuun laitokseen, jos se on hänen oman ja muiden turvallisuuden kannalta välttämätöntä.
Lisätietoa lastensuojeluilmoituksesta ja lapsen sijaishuollosta sivulla Tukea perheille ongelmatilanteissa
Jos rikoksentekijä on 15–17-vuotias nuori, oikeus voi määrätä hänelle nuorisorangaistuksen. Sen tarkoitus on estää nuorta tekemästä uusia rikoksia tai syrjäytymästä sosiaalisesti. Nuorisorangaistus voi olla esimerkiksi valvottua palkatonta työtä tai osallistumista erilaisiin ohjelmiin, jotka edistävät nuoren kykyä toimia sosiaalisissa tilanteissa.
Rikesakon tai päiväsakon voi määrätä poliisi tai syyttäjä ilman oikeudenkäyntiä
Jos on kyse lievästä rikoksesta, poliisi tai syyttäjä voi määrätä rikesakon tai päiväsakon. Tällöin asia ei siirry rikosprosessiin eikä asiaa käsitellä oikeudessa. Sekä sen, jolle sakko määrätään, että mahdollisen rikoksen uhrin tulee suostua siihen, että asia käsitellään sakkomenettelyssä. Jos joko tekijä tai uhri vastustaa sakkomenettelyä, asia siirtyy rikosprosessiin.
Rikesakko on suuruudeltaan kiinteä. Se määrätään hyvin lievistä rikoksista, usein liikennerikkomuksista. Rikesakon voi saada esimerkiksi, jos ajaa vähäistä ylinopeutta.
Päiväsakon määrä riippuu sekä rikoksen vakavuudesta että ihmisen tuloista. Rikoksen vakavuuden perusteella viranomainen päättää, kuinka monelta päivältä sakkoa joutuu maksamaan. Tulojen perusteella lasketaan yhden päiväsakon määrä. Suurituloinen ihminen joutuu siis maksamaan paljon enemmän sakkoa kuin pienituloinen. Ajatuksena on, että olisi epäoikeudenmukaista, jos sakko olisi kaikille samansuuruinen, sillä silloin se olisi pienituloiselle suurempi rangaistus kuin suurituloiselle. Päiväsakkoa voidaan määrätä esimerkiksi näpistyksestä sekä useimmista liikennerikoksista.
Oikeusapu on jokaisen ihmisen oikeus
Suomessa jokaisella ihmisellä on oikeus saada oikeusapua, jos hänellä on oikeudellisia ongelmia. Valtio auttaa vähävaraisia ihmisiä, joiden tulot eivät riitä esimerkiksi asianajajien palkkioiden maksamiseen. Oikeusapu voi olla esimerkiksi asianajaja tai julkinen oikeusavustaja oikeudenkäyntiin, oikeudellista neuvontaa, apua sovintoneuvotteluihin ja erilaisten asiakirjojen, sopimusten tai valitusten tekoon. Jos ihminen tarvitsee julkista oikeusapua, hänen täytyy hakea sitä oikeusaputoimistosta.
Jos ihminen joutuu syytteeseen rikoksesta, hänellä on oikeus saada puolustaja. Joskus tuomioistuin määrää syytetylle puolustajan. Näin voi tapahtua esimerkiksi, jos syytetty on alaikäinen tai ei muuten pysty puolustamaan itseään. Myös rikoksen uhri voi saada avustajan tai tukihenkilön oikeudenkäynnin ajaksi.