Tasa-arvo ja sukupuolinormit perheissä ja yhteiskunnassa

Sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomessa tärkeä arvo. Suomen lainsäädäntö pyrkii naisten ja miesten tasa-arvoon yhteiskunnassa. Käytännön elämässä tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu täydellisesti. Tasa-arvon toteutumista haittaavat sukupuolistereotypiat eli yleistävät oletukset siitä, millaisia miehet ja naiset ovat. Sitä haittaavat myös sukupuolinormit eli eri sukupuolten käytökseen liittyvät kirjoittamattomat säännöt ja odotukset.

Sukupuolistereotypioiden ja sukupuolinormien vaikutus näkyy esimerkiksi perheiden sisäisessä työnjaossa. Naiset ovat edelleen usein päävastuussa kotitöistä ja lastenhoidosta. Muutosta on kuitenkin tapahtunut. Sukupuolittunut työnjako näkyy myös siinä, missä ammateissa naiset ja miehet toimivat kodin ulkopuolella. Naiset työskentelevät useammin hoiva-aloilla, miehet taas teknisillä aloilla. Ammatinvalintaan vaikuttavat asenteet, jotka opitaan jo lapsena. Tasa-arvon kannalta on tärkeää, että sukupuolistereotypioiden ja sukupuolinormien vaikutusta lastenkasvatukseen pyritään vähentämään.

Suomessa on pitkään ollut vallalla ajatus, että sukupuolia on vain kaksi. On ajateltu, että sukupuolet ovat selvärajaiset ja toisilleen vastakkaiset. Nykyään kuitenkin ymmärretään yhä paremmin, että sukupuoli on moninainen ilmiö. Lainsäädäntöä on pyritty muuttamaan niin, että sukupuolivähemmistöjen oikeudet toteutuvat paremmin.

Tasa-arvo ei ole Suomessakaan valmis

Sukupuolten välinen tasa-arvo nähdään yleensä suomalaisen yhteiskunnan keskeisenä arvona. Suomen lainsäädäntöä on vuosien varrella kehitetty niin, että sukupuolet olisivat lain edessä tasa-arvoisia kaikissa tilanteissa. Sukupuoleen perustuva syrjintä on laissa kielletty.

Näin ei ole aina ollut. Sukupuolten välinen epätasa-arvo on ollut todellisuutta suurimmassa osassa maailmaa, myös Suomessa. 1800-luvun puolivälin jälkeen lainsäädäntöä alettiin Suomessa vähitellen muuttaa tasa-arvoisemmaksi. Vuosikymmenten kuluessa naiset saivat oikeuden päättää omista asioistaan, opiskella ja tehdä töitä. He saivat lain edessä samat oikeudet kuin miehet.

Tasa-arvo ei kuitenkaan tarkoita vain sitä, että naisilla ja miehillä on lain mukaan samat oikeudet. Myös sillä on väliä, miten oikeudet toteutuvat käytännössä. Lisäksi on väliä sillä, toteutuuko tasa-arvo ihmisten välisessä arkisessa vuorovaikutuksessa ja ihmisten mahdollisuudessa elää elämäänsä siten, kuin he haluavat. 

Tasa-arvo toteutuu Suomessa monin tavoin paremmin kuin useimmissa muissa maailman maissa. Se ei kuitenkaan toteudu täydellisesti Suomessakaan. Naiset esimerkiksi saavat keskimäärin pienempää palkkaa kuin miehet ja toimivat harvemmin johtotehtävissä. Lisäksi naiset kohtaavat edelleen sukupuoleensa liittyvää väkivaltaa ja seksuaalista häirintää.

Näihin tosiasialliseen tasa-arvoon vaikuttaviin kysymyksiin on alettu Suomessa kiinnittää huomiota 1900-luvun puolivälin jälkeen. Esimerkiksi lasten päivähoidon ja vanhempainvapaiden kehitys on tehnyt äitien työssäkäynnistä helpompaa. Muutokset seksuaalirikoslainsäädäntöön ovat vahvistaneet ajatusta siitä, että myös naisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan. 

Vuosisatoja jatkunut epätasa-arvo vaikuttaa kuitenkin edelleen. Yhteiskunnan rakenteet ja ihmisten asenteet muuttuvat hitaasti. Epätasa-arvoa ylläpitävät esimerkiksi ihmisten ja ympäröivän yhteiskunnan oletukset siitä, miten naiset ja miehet yleensä toimivat eri tilanteissa. Nämä oletukset ohjaavat ja jopa rajoittavat ihmisten elämää. 

Perheillä on keskeinen rooli tasa-arvon lisäämisessä. Perheiden sisäinen työnjako on itsessään tasa-arvokysymys. Sen lisäksi sillä on merkitystä esimerkiksi eri sukupuolten asemaan työmarkkinoilla. Toisaalta sillä, miten lapsia kasvatetaan, ja sillä, kohdellaanko tyttöjä ja poikia perheissä samalla tavalla, on suuri merkitys tasa-arvolle. Lapsena opitut asenteet ja toimintatavat vaikuttavat siihen, miten ihmiset myöhemmin elämässään toimivat.  

Sukupuolistereotypiat ja sukupuolinormit ohjaavat ihmisten käytöstä

Stereotypiat ovat yksinkertaistettuja käsityksiä jostain ihmisryhmästä

Stereotypia tarkoittaa yksinkertaistettua ja yleistävää käsitystä siitä, millaisia jotkut henkilöt tai asiat ovat. Stereotypia keskittyy johonkin henkilön ominaisuuteen, esimerkiksi sukupuoleen, kansalaisuuteen tai ikään. Stereotypia on siis yleistys siitä, millaisia esimerkiksi kaikki naiset, kaikki suomalaiset tai kaikki teini-ikäiset ovat.

Kaikilla ihmisillä on stereotypioita erilaisista ihmisryhmistä. Usein stereotypiat ovat yhteisössä jaettuja. Useimmilla ihmisillä on siis samantyyppisiä käsityksiä samoista ihmisryhmistä. Stereotypia voi usein jollain tapaa pohjautua todellisuuteen. Se ei kuitenkaan ole totta kaikkien niiden osalta, joihin se liitetään. Joskus stereotypia perustuu kokonaan väärinkäsitykseen tai jopa syrjiviin käsityksiin.

Sukupuoleen liittyvät stereotypiat ovat hyvin yleisiä ja ne näkyvät monilla elämän osa-alueilla. Ihmisillä on yleistäviä käsityksiä siitä, millaisia naiset ja miehet ovat luonteeltaan ja miten he käyttäytyvät. Stereotypiat voivat liittyä myös esimerkiksi siihen, millaisia vaatteita naiset ja miehet käyttävät tai millaisista elokuvista he pitävät. 

Sukupuolinormit ovat odotuksia siitä, miten ihmisten kuuluu käyttäytyä sukupuolensa perusteella

Stereotypioiden ja muiden käsitysten pohjalta yhteisöissä syntyy normeja. Normit ovat odotuksia siitä, millaisia ihmisten kuuluisi olla ja kuinka heidän kuuluisi käyttäytyä. Yhteisössä vallalla oleva sukupuolinormi siis määrää, millaista käytöstä pidetään naisille ja miehille sopivana.

Esimerkiksi naisiin liittyvä stereotypia voi olla oletus siitä, että kaikki naiset ovat kiinnostuneita ulkonäöstään ja käyttävät meikkiä näyttääkseen kauniimmilta. Vastaavasti sukupuolinormi voi määrätä, että naisen täytyy käyttää meikkiä ja huolehtia ulkonäöstään. Näin hänet hyväksytään yhteisössä normin mukaiseksi naiseksi.

Sukupuolinormi luo kirjoittamattomia sääntöjä siitä, miten naisten ja miesten kuuluu käyttäytyä. Näiden sääntöjen rikkomisesta seuraa usein jonkinlainen sosiaalinen rangaistus. Rangaistus voi olla lievä, kuten esimerkiksi ihmettely, naureskelu tai paheksunta. Se voi kuitenkin olla myös vakavampi, kuten häpäisy, syrjintä, yhteisöstä ulossulkeminen tai ääritapauksessa jopa väkivalta. Siksi ihmiset yleensä yrittävät toimia normin mukaisesti.

Stereotypioiden ja sukupuolinormien vaikutusta pyritään Suomessa vähentämään 

Suomessa yleinen ajatus on, että ihmisen sukupuolen ei pitäisi määrätä sitä, mitä hän voi elämässään tehdä. Sukupuolinormien rikkomisesta seuraavat sosiaaliset rangaistukset eivät Suomessa nykyään yleensä ole kovin vakavia. Siksi normien rikkominen tuntuu ihmisistä usein helpommalta kuin aiemmin.

Suomessa on kuitenkin edelleen monia sukupuolistereotypioita ja sukupuolinormeja, jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen. Niillä on usein negatiivisia seurauksia, jotka heikentävät ihmisten hyvinvointia ja tasa-arvon toteutumista käytännössä.

Sukupuolistereotypiat ja sukupuolinormit muuttuvat ajan myötä. Ne saattavat myös olla erilaisia eri yhteisöissä Suomessa. Vaihtelua on myös siinä, kuinka vakavia normien rikkomisesta seuraavat sosiaaliset rangaistukset ovat. Monesti ihmiset esimerkiksi kokevat, että normien rikkominen on helpompaa suurissa kaupungeissa kuin pienillä paikkakunnilla.

Tasa-arvoa on tärkeää edistää yhtä aikaa eri elämänaloilla

Työnjako perheissä on muuttunut tasa-arvoisemmaksi

Perinteisen sukupuolistereotypian mukaan naiset hoitavat kotityöt ja lastenhoidon, kun taas miehet elättävät perhettä käymällä töissä kodin ulkopuolella. Näillä stereotypioilla on yhä vaikutusta perheiden työnjakoon myös Suomessa. Työnjako perheissä on kuitenkin muuttunut tasa-arvoisemmaksi.

Tilastojen mukaan naiset käyttävät edelleen enemmän aikaa kotitöihin kuin miehet. Miehet puolestaan käyttävät edelleen enemmän aikaa ansiotyöhön kuin naiset. Naiset kuitenkin käyttävät nykyään vähemmän aikaa kotitöihin kuin 30 vuotta sitten. Miehet puolestaan käyttävät kotitöihin nykyään enemmän aikaa, etenkin lastenhoitoon ja ruuan laittamiseen. 

Monet perheet pyrkivät jakamaan kotityöt ja lastenhoidon tasapuolisesti. Tämä edistää perheen hyvinvointia. Toisaalta ajatellaan, että myös perheen elättäminen on molempien puolisoiden vastuulla. Näin perheen talous kestää paremmin sen, jos toinen puoliso jää työttömäksi tai sairastuu. Sekä naisille että miehille kasaantuu vähemmän painetta, kun he eivät ole yksin vastuussa sen paremmin kotitöistä kuin perheen elättämisestäkään.

Työnjakoon liittyvät sukupuolistereotypiat ja sukupuolinormit ovat nykyisin vähemmän vahvoja kuin aiemmin. Monet ajattelevat nykyään, että myös miehet voivat olla hoivaavia ja että myös naiset voivat olla kunnianhimoisia työurallaan. Perheiden työnjakoon liittyvät sukupuolinormit näkyvät kuitenkin nykyäänkin esimerkiksi siinä, että monet edelleen näkevät aivan pienen vauvan hoitamisen ennen kaikkea äidin tehtävänä. 

Ammatinvalinta on Suomessa hyvin sukupuolittunutta

Sukupuolistereotypiat vaikuttavat paitsi perheiden sisäiseen työnjakoon, myös laajemmin yhteiskunnassa. Suomessa on hyvin vahva jako tyypillisiin naisten ja miesten töihin. Tyypillisimpiä naisten aloja ovat sosiaali- ja terveysala sekä opetusala. Tyypillisimpiä miesten aloja ovat rakennus-, kuljetus- ja teknologia-ala. Sellaisia aloja, joilla työskentelee melko tasaisesti sekä naisia että miehiä ovat esimerkiksi ravintola- ja elintarvikeala.

Stereotyyppinen ajatus on, että naisille on luontaista esimerkiksi hoitaa ja hoivata toisia ihmisiä tai työskennellä lasten kanssa. Toisaalta ajatellaan, että miehet ovat naisia parempia esimerkiksi matematiikassa ja luonnontieteissä, vaikka tämä ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Tyypillinen jaottelu on, että naiset työskentelevät ihmisten kanssa ja miehet työskentelevät koneiden parissa. 

Ihmiset eivät ehkä aktiivisesti ajattele, että he valitsevat ammattinsa tai koulutusalansa sukupuolensa perusteella. Yhteiskunnassa näkyvä esimerkki kuitenkin vaikuttaa siihen, millaista työtä ihmiset voivat kuvitella tekevänsä. Voi myös tuntua vaikealta lähteä alalle, jossa suurin osa työntekijöistä on eri sukupuolta kuin itse. Tällaisella alalla ihminen voi joutua jatkuvasti perustelemaan, että on pätevä työhönsä sukupuolestaan riippumatta.

Töihin liittyvät sukupuolistereotypiat ovat ongelma siksi, että ne voivat estää nuoria hakeutumasta alalle, josta he ovat kiinnostuneita. Stereotypiat vahvistavat itse itseään ja siksi ihmiset eivät ehkä pääse toteuttamaan lahjakkuuttaan parhaalla tavalla. Tällöin sekä yksilö että yhteiskunta häviävät.

Töiden jakautumiseen sukupuolen mukaan liittyy myös se, että historiallisista syistä tyypillisistä naisten töistä maksetaan usein huonompaa palkkaa kuin tyypillisistä miesten töistä. Tämän vuoksi töiden jakautuminen naisten ja miesten töihin vahvistaa naisten ja miesten palkkaeroja. Töihin liittyvät sukupuolistereotypiat siis aiheuttavat sukupuolten välistä epätasa-arvoa.

Lapsena opitut sukupuolinormit vaikuttavat koko elämän ajan

Lapset omaksuvat sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja sukupuolinormeja jo pienenä. Lapsena omaksutuilla asenteilla on suuri merkitys sille, mitä ihminen ajattelee sukupuolesta ja tasa-arvosta aikuisena. Suomessa pyritään siihen, että lapsia kasvatetaan tasa-arvoon esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Lapsen sukupuolen ei pidä määrittää sitä, millainen hän saa olla ja mitä hän voi tehdä.

Tasa-arvoinen lastenkasvatus vaatii, että aikuiset kiinnittävät huomiota omaan käytökseensä ja omiin asenteisiinsa. Aikuiset usein huomaamattaan ohjaavat lapsia käyttäytymään sukupuolistereotypioiden ja sukupuolinormien mukaisesti. He saattavat antaa tytölle nuken ja pojalle leluauton ilman, että ajattelevat asiaa. Näin lapset oppivat ajattelemaan, että jotkin asiat luonnostaan kuuluvat naisille ja toiset miehille.

Lasten ajatteluun vaikuttaa se, jos aikuiset jakavat jotkut leikit, lelut ja vaatteet tytöille ja toiset pojille kuuluviksi. Tällainen jako ohjaa lapset omaksumaan yhteisössä jaettuja sukupuolistereotypioita ja sukupuolinormeja. Tällä voi tulevaisuudessa olla vaikutusta esimerkiksi siihen, mitä ammattia he lähtevät opiskelemaan. 

Lapsen hyvinvoinnille on myös haitallista, jos hän kokee olevansa jotenkin vääränlainen. Aikuiset saattavat sanoa pojalle, että tämän ei ole sopivaa pukeutua prinsessamekkoon. Nykyään Suomessa esimerkiksi varhaiskasvatuksessa kuitenkin pyritään siihen, että lapset saavat vapaasti ilmaista itseään ja kokeilla eri rooleja. Lapsen on saatava kokea, että hän saa olla juuri sellainen kuin on ja pitää juuri niistä asioista, joista hän pitää.

Aikuisten on melko helppoa huomata, jos he tarjoavat lapselle leluja tämän sukupuolen perusteella. On kuitenkin myös käytöstä, jonka havaitseminen on vaikeampaa. Aikuiset saattavat esimerkiksi useammin pyytää tyttöä auttamaan kotiaskareissa. He saattavat antaa poikien juosta ja huutaa, mutta kehottavat tyttöjä rauhoittumaan ja käyttäytymään hillitysti. 

Kun aikuiset odottavat tytöiltä ja pojilta erilaista käytöstä, he vahvistavat sukupuolinormeja. Usein tytöt oppivat lapsesta saakka ottamaan toisia ihmisiä enemmän huomioon ja antamaan muille tilaa. Pojat taas oppivat ottamaan riskejä ja olemaan itsevarmoja. Näillä lapsuudessa opituilla käytösmalleilla on vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon vuosikymmeniä eteenpäin.

Sukupuolen moninaisuus ymmärretään nykyään aiempaa paremmin

Suomessa pitkään vallalla olleeseen sukupuolinormiin liittyy vahvasti ajatus siitä, että sukupuolia on vain kaksi. Tämän ajatuksen mukaan kaikki ihmiset ovat siis joko naisia tai miehiä. Naisena ja miehenä oleminen nähdään vastakkaisina ja toisensa poissulkevina. Sukupuolen myös nähdään määräytyvän ennen kaikkea ihmisen biologian perusteella.

Nykyään on kuitenkin vahvistunut ajatus siitä, että sukupuoli on todellisuudessa paljon moninaisempi ilmiö. Ihmisen sukupuoli-identiteetti ei välttämättä ole sidoksissa hänen biologiaansa. Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa sitä sukupuolta, johon ihminen itse kokee kuuluvansa.

Jokaisella, niin lapsella kuin aikuisella, on oikeus tulla nähdyksi ja arvostetuksi omassa sukupuolessaan. Sukupuolen moninaisuudesta puhuminen ei tarkoita sitä, että pyrittäisiin muuttamaan kenenkään sukupuolta. Kyse on siitä, että jokainen saa olla oma itsensä ilman kiusaamista, häirintää tai syrjintää.

Ihminen voi kokea olevansa eri sukupuolta kuin mihin hänet on määritelty syntymässä. Esimerkiksi lapsi on voitu katsoa tytöksi, mutta kun hän sitten kasvaa, hän voi kokea olevansa todellisuudessa poika tai mies. Kun ihmisen koettu sukupuoli on eri kuin hänen syntymässä määritelty sukupuolensa, hänen sanotaan olevan transsukupuolinen.

Toisaalta jotkut kokevat, että he eivät ole selvästi naisia eivätkä miehiä. Ihminen voi kokea olevansa jotain naisen ja miehen väliltä. Hän voi myös esimerkiksi kokea olevansa sekä nainen että mies tai että hänellä ei ole lainkaan sukupuolta. Kun ihminen kokee sukupuolensa olevan jotain muuta kuin nainen tai mies, hänen sanotaan olevan muunsukupuolinen.

Transsukupuolisista ja muunsukupuolisista käytetään myös yleisesti käsitettä sukupuolivähemmistöt. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia on Suomessa pyritty parantamaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Viimeisin uudistus oli uudistettu laki sukupuolen vahvistamisesta, joka tuli voimaan vuonna 2023. 

Uuden lain mukaan ihminen voi vaihtaa virallisiin rekistereihin kirjatun sukupuolensa omalla ilmoituksellaan. Hän voi siis korjata virallisen sukupuolensa niin, että se on sama kuin hänen koettu sukupuolensa. Aiemmin tähän vaadittiin lääkärin diagnoosi, jonka mukaan henkilö oli transsukupuolinen. 

Laki ei kuitenkaan edelleenkään mahdollista sitä, että ihmisen virallinen sukupuoli olisi muuta kuin nainen tai mies.

Lisätietoa sukupuolen vahvistamisen prosessista: Sukupuolen vahvistaminen (dvv.fi) suomi, ruotsi, englanti